Maakuntien riitely EU-tukirahoista on lyhytnäköistä ja turhaa – jakoperusteita ei ratkaista huutokaupassa

Pääkirjoitus

EU:n rakennerahaston tuleva rahanjako hiertää maakuntien välejä. Yhteenottoa ei ole hillinnyt edes se, että neuvottelut ovat EU-tasolla pahasti kesken.

Kyseessä ovat isot rahat. Vuonna 2021 käynnistyvällä seitsemän vuotisella ohjelmakaudella aluekehitystuen kokonaispotti on Suomen osalta alustavan arvioin mukaan noin 4–5 miljardia euroa. Summa sisältää EU:sta saavien tukien lisäksi myös kansalliset tuet.

Rakennerahastovarat on tarkoitettu muun muassa tutkimukseen ja kehitykseen sekä työllisyyden ja sosiaalisen osallisuuden parantamiseen.

Kiista sai alkunsa Uudenmaan maakuntajohtaja Ossi Savolaisen Ylelle (13.8.) antamasta haastattelusta, jossa hän vaati täysremonttia aluekehitysrahojen jakoperusteisiin. Savolaisen mielestä tukia pitää jatkossa ohjata Itä- ja Pohjois-Suomen sijasta enemmän Etelä- ja Länsi-Suomeen.

Uudenmaan maakuntajohtaja perusteli vaatimustaan toimintaympäristön muutoksella. Hänen mukaansa työttömyys, nuorten syrjäytyminen ja sosiaalinen osattomuus vaivaa Etelä- ja Länsi-Suomea samalla tavalla kuin muutakin Suomea.

Itä- ja Pohjois-Suomen edustajat ovat ottaneet tyrmistyneinä vastaan Uudenmaan maakuntajohtajan esityksen. Kainuun maakuntajohtaja Pentti Malinen muistutti (Yle 13.8.), että Itä- ja Pohjois-Suomen pysyviä haasteina on pidetty pitkiä etäisyyksiä, kylmää ilmastoa ja harvaa asustusta.

Suomen kaikki hallitukset ovat Malisen mukaan korostaneet näitä seikkoja EU:n kanssa käydyissä neuvotteluissa. Nämä faktat on tunnustettu myös unionin sisällä.

Keskustan lappilainen kansanedustaja Markus Lohen mielestä on hävytöntä (Lapin Kansa 13.8.), että ruuhkaiset ja kehittyneemmät alueet yrittävät haalia itselleen ainoita aluepolitiikkaan varattuja varoja.

Vaikka alueelliset erot ovat Suomessa kaventuneet, ne ovat edelleen suuret.

Elinkeinoministeri Katri Kulmuni (kesk.) on toppuutellut maakuntien intoa jakaa rahaa etukäteen. Ministerin mukaan kaikilla alueilla on omat ongelmansa ratkottavana, ja ne kaikki pitää ratkaista tavalla taikka toisella.

Kulmunin toive, että maakunnat löytävät myöhemmin sovun rahojen jakamisesta, on kovan työn takana. Aikaa toki on, sillä rakennerahastojen tukien jakamisesta päätetään vasta, kun EU:n tuen määrä on tiedossa.

Vaikka elinkeinoministeri varoo viisasti ottamasta kantaa tulevaan rahanjakoon, hän huomauttaa, että Pohjois-Suomella on harvan asutuksensa perusteella erityisasema pelkästään tukikriteerien perusteella.

Itä- ja Pohjois-Suomen edustajien närkästystä on helppo ymmärtää. Vaikka alueelliset erot ovat Suomessa kaventuneet, ne ovat edelleen suuret.

Perusteet, joilla varoja on jaettu heikommin pärjääville alueille, eivät ole muuttuneet. Eivät ainakaan niin paljon, että EU:n rakennerahastojen jakoperusteet pitäisi kirjoittaa kokonaan uusiksi.

Väitteet toimintaympäristön muutoksesta ovat hatusta vedettyjä. Perimmäisenä tavoitteena vaatimuksen esittäjillä on päästä kiinni aluepoliittisiin tukiin. Perustelut ovat sen mukaisia.

MTK:n puheenjohtaja ja ex-ministeri Esa Härmälä tiivisti twitterissä osuvasti, mistä aluepolitiikan rahanjaossa on pohjimmiltaan kysymys. Härmälä kysyi kärjistäen , että ”eikö samalla voisi myös päättää, että lapsilisät myös lapsettomille, työttömyyskorvaukset myös työllisille ja toimeentulotuki kaikille”.