Maakunta-nimitys on oikein sopiva
Samalla kun sote- ja aluehallintouudistuksen tulevaisuutta avattiin maanantaina tarkemmin, ilmoille ponnahti myös kiinnostava kysymys siitä, miten tulevia 18:aa itsehallintoaluetta tulisi nimittää.
Sekä peruspalveluministeri Juha Rehula että uudistusministeri Anu Vehviläinen kyselivät ehdotuksia totisen tuntuisina oikein suorassa tv-lähetyksessä.
Taisi olla turhaa vaatimattomuutta. Hyvä nimi on jo olemassa. Se on ”maakunta”.
Keskustassa saatetaan ajatella, että ”maakuntahallinto” -termillä ei kannata nyt elämöidä. Kun keskusta on käyttänyt sitä jopa omien ohjelmiensa iskulauseissa, sen voidaan arvella nostattavan joidenkin poliitikkojen niskakarvat vastarinta-asentoon.
Totta onkin, että henkselien paukuttaminen ja selkävoitolla kehuskelu on nyt huononlaista yhteistyötä. Silti ujous ja arkuuskin saavat pysyä kohtuudessa.
Itsehallintoalueet muodostuvat maakunnista. Maakunta on erinomainen, suomalainen ja perinteinen nimitys. Ei sitä varten nimikilpailuja tarvitse enää järjestellä.
Maakunnat ovat muodostuneet luontaisten rajojen mukaan. Ne ovat elävää nykypäivää. Varsinais-Suomea, Satakuntaa, Kainuuta, Uuttamaata tai muita maakunta-nimiä ei tarvitse yrittää korvata jollain neutraalilla uudiskeksinnöllä.
Historia osoittaa, että hallintouudistusten mukanaan tuomat nimitykset ovat monesti aivan epäonnistuneita, suorastaan hirveitä. On ollut ala- ja yläastetta, kansanterveystyön kuntainliittoja, aveja ja elyjä ja monia muita viritelmiä – kuten vaikka Kymenlaakson sairaanhoito- ja sosiaalipalvelujen kuntayhtymä Carea…
Maakunta-allergiaa on turha pelätä. Suomi muodostuu maakunnista, ei ”itsehallinnollisista peruspalvelualueista” tai muista sanahirviöistä.
Vai miltä kuulostaisi, kun kotiseutujuhlan kuuluttaja ilmoittaisi:
”Aloitamme juhlamme laulamalla Keski-Suomen itsehallinnollisen peruspalvelualuelaulun Männikkömetsät ja rantojen raidat…”
Suomessa on ollut vahva viehtymys virkakielisiin hallintonimiin. Hölmö – tai hauska, miten vain – esimerkki tulee nykyisestä Oulusta ja siihen vuonna 2013 liittyneestä pienestä entisestä Yli-Iin kunnasta.
Yli-Iin kirkonkylä on 50 kilometrin päässä Oulun keskustasta, ja muutamat sivukylät vielä kauempana – kuten esimerkiksi Tannila Siuruanjokivarressa kirkolta pohjoiseen. Se on puhdasta pohjoispohjalaista maaseutua. Talo siellä, toinen tuolla, peltoa, metsää ja rämettäkin.
Mutta komea nimi Tannilalle on annettu. Se on nykyisin Oulun kaupungin Yli-Iin suuralueen Tannilan kaupunginosa.