Kuuma kesä ei sulata Orpon hallituksen jäisiä suhteita

Pääkirjoitus

Petteri Orpon (kok.) hallituksen alkutaival on ollut vaikeampi kuin kukaan osasi kuvitella. Se on tarponut kohusta toiseen saamatta kuherruskuukautta, josta uudet hallitukset ovat yleensä saaneet nauttia.

Hallitus on istunut vasta runsaan kuukauden. Perussuomalaisista ministeri Vilhelm Junnila joutui eroamaan jo yhdentoista päivän jälkeen, kun julkisuuteen kaivettiin hänen flirttailunsa äärioikeiston kanssa.

Sen jälkeen on kohuttu perussuomalaisten puheenjohtajan valtiovarainministeri Riikka Purran vanhoista, avoimen rasistisista kirjoituksista sosiaalisessa mediassa.

Purra pyyteli kirjoituksiaan anteeksi. Anteeksipyynnön aitous on käynyt kyseenalaiseksi hänen selitystensä jälkeen.

Myös kansanedustajana tehdyt uudemmat postaukset viittaavat siihen, ettei Purran ajattelu ole muuttunut ratkaisevasti nimimerkki ”Riikan” kirjoituksista, joita hän julkaisi kolmekymppisenä valtiotieteen maisterina Jussi Halla-ahon Scripta-blogissa viisitoista vuotta sitten.

Media on kaivellut muidenkin perussuomalaisten ministereiden vanhoja somepostauksia.

Tilannetta kuvaa vanha sanonta: sitä niittää, mitä kylvää.

Perussuomalaisten nousu on perustunut suurelta osin värikkääseen ja repivään viestintään sosiaalisessa mediassa. Yhteys kansainvälisiin, populistisiin oikeistovirtauksiin on ollut selvä.

Tämän strategian varjopuoli paljastui, kun perussuomalaisista tuli suuri hallituspuolue. Nyt kaivetaan esiin kaikki, mitä on tullut joskus sanottua.

Mediamyrskyt ovat heilutelleet pahasti sekä hallituksen sisäistä että ulkoista luottamusta.

Perussuomalaiset yrittävät vanhaa kikkaa, uhriutumista. Media ja tutkijat muka vainoavat heitä ja syöttävät väärää tietoa puolueesta ulkomaillekin.

Tosiasiassa media soveltaa perussuomalaisiin samoja periaatteita kuin muihinkin puolueisiin. Mitä enemmän puolueella on valtaa, sen tarkemmin sen tekemisiä syynätään.

SDP, kokoomus ja keskusta ovat omilla valtakausillaan joutuneet sopeutumaan median syyniin, ja siihen joutuu Purrankin puolue sopeutumaan.

Perussuomalaisilla on vain kaksi huonoa vaihtoehtoa. Jos he kieltävät vanhat sanomisensa, niillä hankittu kannatus voi sulaa. Mutta jos entiseen ei tehdä pesäeroa, suhteet hallituskumppaneihin voivat katketa.

Jälkimmäinen vaihtoehto tiivistyy tällä hetkellä RKP:n ja perussuomalaisten jäätäviin suhteisiin.

RKP pitää viikosta toiseen kokouksia, joissa pohditaan, voiko puolue olla samassa hallituksessa perussuomalaisten kanssa. Selvyyttä asiaan ei ole näissä kokouksissa saatu vaan lykätty vastuu pääministerille.

Perussuomalaisten näkyvät poliitikot ovat vastanneet herjaamalla hallituskumppania sosiaalisessa mediassa.

Kehumista ei ole kahden suurimmankaan hallituspuolueen suhteissa.

Perussuomalaiset valitsivat Junnilan tilalle vasta tämän vuoden alussa puolueeseen liittyneen kansanedustaja Wille Rydmanin. Hänet painostettiin ulos kokoomuksesta, kun Helsingin Sanomat julkisti viime vuonna väitteitä Rydmanin epäasiallisesta käytöksestä nuoria naisia kohtaan.

Valinta oli vähintään epämiellyttävä yllätys Rydmanin savustamiseen osallistuneelle pääministeri Orpolle.

Mediamyrskyt ovat heilutelleet pahasti sekä hallituksen sisäistä että ulkoista luottamusta.

Hallituksen saattoi pelastaa vain eduskunnan kesätauko.

Jos eduskunta olisi ollut koolla Purra-kohun käynnistyessä, RKP olisi joutunut jälleen samaan tilanteeseen kuin Junnilan tapauksessa. Silloin puolue ei antanut tukeaan hallituskumppanin ministerille.

Jos RKP vetää luottamuksensa myös Purralta, hallitus kaatuu. Tämä lienee syy, miksi puhemies Jussi Halla-aho (ps.) ei suostunut opposition vaatimukseen kutsua eduskunta koolle kesken istuntotauon.

Samalla Halla-aho tuli politisoineeksi puhemies-instituution. Tämän tehtävän hoitajat ovat aiemmin mieltäneet tehtäväkseen puolustaa koko eduskunnan ja kaikkien kansanedustajien oikeuksia.

Oppositio voi kuitenkin järjestää äänestyksen Purran luottamuksesta, kun eduskunnan istuntotauko päättyy syyskuussa.

Orpo ja Purra toivovat, että kohut ehtisivät laantua kesän aikana. Se on turha toivo niin kauan kuin hallituksen sisäiset suhteet pysyvät yhtä tulehtuneina kuin nyt.