Kriisi vauhdittaa digiloikkaa ja pakottaa opettelemaan muutenkin uusia menettelytapoja

Kiinan kielessä kriisiä tarkoittava sana koostuu kahdesta kirjoitusmerkistä, joista toinen tarkoittaa vaaraa ja toinen mahdollisuutta.

Tuhannet kouluttajat ja konsultit ovat hyödyntäneet tätä kirjainmerkkiä todistuksena siitä, että jokainen kriisitilanne pitää nähdä myös mahdollisuutena kehittää toimintaa.

Myös koronaviruskriisiä kannattaa tarkastella tästä näkökulmasta, vaikka kyseessä onkin ennen muuta suurta inhimillistä kärsimystä aiheuttava sairaus.

Suomessakin on jouduttu kieltämään yli kymmenen hengen väenkokoukset. Se on pakottanut luomaan uusia menettelytapoja, joista monia kannattaa soveltaa myös epidemian jälkeen.

Kun kriisi alkoi, monet yritykset ja julkinen hallinto uudistivat heti kokouskäytäntönsä. Kokoukset pidetään nyt pääsääntöisesti etäkokouksina hyödyntämällä valmiita digitaalisia järjestelmiä.

Euroopan unioni on näyttänyt tässä hyvää esimerkkiä. Pääministeritkin pitävät nyt vain etäkokouksia.

Suomessa etäkokouksiin siirtyminen vaatii vielä byrokratiatalkoita. Esimerkiksi kaikkien kuntien johtosäännöt eivät mahdollista vielä etäkokousten pitämistä.

Johtosäännöt kannattaakin laittaa ajan tasalle mahdollisimman nopeasti, sillä koronavirus ei luultavasti jää viimeiseksi epidemiaksi.

Kun kriisi joskus hellittää, jokaisen organisaation kannattaa vakavasti harkita fyysisten kokousten tarpeellisuutta. Onhan nyt nähty, että hyvin monet asiat voidaan hoitaa digitekniikalla.

Koulut ja opettajat ovat joutuneet myös pakon edessä osanneet kääntämään kriisin mahdollisuudeksi kehittää etäopetusta. Näitä kokemuksia kannattaa hyödyntää jatkossa esimerkiksi kouluverkon kehittämisessä.

Jo viime sunnuntaina monet seurakunnat toteuttivat varsin puhuttelevia nettijumalanpalveluksia.

Kolmanneksi esimerkiksi sopii kirkko, jonka toiminnan ytimessä on perinteisesti ollut kokoontuminen seurakunnan yhteiseen jumalanpalvelukseen.

Nyt nämä kokoontumiset on pitänyt lopettaa, mutta seurakunnat eivät jääneet toimettomiksi. Jo viime sunnuntaina monet seurakunnat toteuttivat varsin puhuttelevia nettijumalanpalveluksia.

Neljäs ja kaikkein tärkein mahdollisuus on kansalaisyhteiskunnan ja sen eri toimijoiden voiman hyväksikäyttö.

Kriisi on saanut monet järjestöt ja yksityiset henkilöt liikkeelle organisoimaan apua sen tarpeessa oleville ihmisille.

Myös julkiset organisaatiot ovat osoittaneet jopa hämmästyttävää ketteryyttä. Esimerkiksi sopii Helsingin kaupungin ja seurakuntien yhteinen hanke järjestää avustuspisteitä ympäri kaupunkia.

Projektissa otetaan myös yhteys kaikkiin yli 80-vuotiaisiin helsinkiläisiin heidän avuntarpeensa selvittämiseksi.

Yksi asia on joka tapauksessa varma.

Koronaviruskriisi kiihdyttää niin sanottua digiloikkaa eli sähköisten palvelujen hyödyntämistä niin yrityselämässä, julkisessa hallinnossa, kansalaisjärjestöjen työssä kuin tavallisten kansalaistenkin arjessa.