Kansaneläkelaitoksen pitää puolustaa perusturvaa
Kansaneläkelaitoksen pääjohtajan viran auetessa alettiin julkisuudessa kauhistellen puhua paheksuttavista puoluemandaateista, ikiaikaisista virkaläänityksistä, kapeakatseisesta vallanhalusta ja poliittisista palkkioviroista.
Samoin heräteltiin kysymystä, pitääkö Kansaneläkelaitoksen pääjohtajan olla keskustalainen. Pääjohtajat ovat vuodesta 1954 lähtien olleet keskustataustaisia.
Kysymys oli oikea ja oikeutettu.
Kysymyksen esittäneet vastaavat yleensä itse, että kyse maan tavasta ja ikiaikaisista läänityksistä.
Jotkut selittävät kiinnostusta Kelan pääjohtajan tehtävään keskustalaisella perusturva-ajattelulla, jonka he kytkevät menneeseen agraariyhteiskuntaan ja viljelijöiden etujen vaalimiseen.
Samalla luonnollisesti Suomen Keskusta halutaan leimata menneisyyden puolueeksi. Tärkeä sosiaalipoliittinen tasavertaisuuden periaate perustellaan menneisyydestä kumpuavana yhden ammattiryhmän edun vaalimisena.
Suomalaisten puolueiden sosiaalipoliittiset aatteelliset periaatteet ja taustat eivät voi olla sivulauseissa ohitettavia tokaistuja käsityksiä.
Keskustan pitää ottaa väite keskustelunavauksena, tarttua asiaan ja kertoa sosiaalipolitiikkansa aatetaustasta.
Kaikille kansalaisille jaettavien etuuksien puolustaminen ei ole menneisyyttä vaan tulevaisuutta. Se ei ole ahdas-, vaan avarakatseisuutta.
Eikö perusturvan puolustamisen pitäisi olla 2020-luvun sosiaalipoliittisiin haasteisiin valmistautuvan Kansaneläkelaitoksenkin linja?
Kela on kestänyt aikaa hyvin, osannut uudistua ja uudistaa.
Keskustelu Kelan sosiaalipoliittisesta linjasta ja siitä johdetusta tehtävästä antaisi uudenlaisen näkökulman puuduttavan talousretoriikan voimin käytävään keskusteluun.
Kukaan ei kiistä sosiaali- ja talouspolitiikan yhteyttä, mutta millaisin käytännöin ja järjestelmin ne parhaiten tukisivat toisiaan.
Eräs tärkeimmistä näkökulmista on hahmottaa Kansaneläkelaitoksen merkitys ja arvo pohjoismaisen hyvinvointipolitiikan suomalaisen sovelluksen luojana.
Kela on kestänyt aikaa hyvin, osannut uudistua ja uudistaa, ollut arvostettu asiantuntija ja tiedonjakaja.
Kaikille kansalaisille kuuluvat etuudet ovat olleet ja ovat pohjoismaisen hyvinvointiajattelun perusta. Sen periaatteen pitää tulevaisuudessakin olla suomalaisen hyvinvointipolitiikan ydin.
Kelan avartavaa ja tasapainottavaa merkitystä on korostanut se, että se on kansan valitseman eduskunnan ohjauksessa ja valvonnassa.
Vastapainona ovat usein olleet työmarkkinajärjestöjen hallitsemat kymmenien miljardien eurojen rahastoja hallinnoivat työeläkeyhtiöt.
Kansaneläkelaitoksen ja työeläkeyhtiöiden välille ei pidä luoda vastakkainasettelua. On kuitenkin oikeutettua muistuttaa niiden eroista silloin, kun työ- ja tuotantotavat uudistuvat vauhdilla teknologian kehittyessä.
Aika ajoin on syytä kysyä, haluavatko eduskuntapuolueet Kelan edelleen puolustavan kaikille kansalaisille kuuluvia etuuksia.
Jos vastaus on myöntävä, niin kyllä kai pääjohtajankin voi vaatia vilpittömästi edustavan vastaavia arvoja.
Ei pääjohtajan arvotausta voi poiketa Kansaneläkelaitoksen edustamista arvoista.