"Herroja pittää eppäillä" sanoi K. K. Pykälä, ja ehkä keskusta saisi joskus eppäillä itseäänkin
Ylen uusi gallup ei ollut mikään erityisen mieluinen puoluekokouslahja, mutta sisältyisikö siihen myös muuan tärkeä neuvo?
Tämä kuuluu jotenkin näin:
Keskustan 11,6 prosentin kannatus on niin alhainen, että sitä ei yksi puheenjohtajanvaihdos korjaa.
Puheenjohtajan vaali saisi olla pikemminkin kuin taannoinen ”Kääriäisen torventörähdys” Oulu-hallissa. Se pani koko järjestön liikkeelle.
Niin nytkin saisi käydä.
Ylen gallup osoittaa selvästi keskustan ongelman: Perussuomalaisten kannatus kasvoi prosenttiyksikön, keskustan kannatus laski täsmälleen saman verran.
Tosin gallupmatematiikka ei ole näin yksinkertaista. Virhemarginaali oli kaksi prosenttiyksikköä suuntaansa. Vaikka Taloustutkimus haastattelikin 2440 ihmistä, vain 1683 kertoi kantansa.
Emme vielä tiedä, missä ja minkälaisten vastaajaryhmien joukossa keskustan kannatus muuttui – ja niin edelleen.
Yksi hankala yhtälö keskustan on joka tapauksessa ratkaistava: asioiden hoidon ja populismin ristiriita.
Ongelma ei ole helppo. Keskusta on voimakkaasti kalliolaisen asioiden hoitoa korostavan ajattelun tiellä. Ja sitä vartenhan politiikka onkin, että hoidetaan kansalaisten yhteisiä asioita.
Sitä varten keskusta on nyt myös hallituksessa. Kansakunnan ja ihmisten asioita kun voi hoitaa oikeastaan vain ministerien paikoilta.
Muistissa on, miten edesmennyt valtiomies Kalevi Sorsa kuvasi opposition turhauttavaa olemusta näin:
”Mitä siellä tekemässä? Kissanpoikia pesemässä.”
Mutta myös pykäläläisyyden nimellä kulkenut populismi on ollut osa maalaisliitto-keskustan traditiota.
Nimitys tulee vuosina 1907-15 kansanedustajana toimineesta Kalle Kustaa Pykälästä.
Hän arvosteli voimakkaasti vallanpitäjiä ja yhteiskunnallisia epäkohtia – mutta maalaisliiton eduskuntaryhmän jäsenenä. Tämän tradition selvää jatkumoa oli vennamolaisuus.
Populismi ei siis ole ollut mahdottoman kaukana maalaisliitto-keskustasta.
Ehkä tätäkin asetta olisi syytä puhdistella – ei kuitenkaan äärioikeistolaisena aatesotkuna, mutta pykäläläisyyden parhaita perinteitä muistellen
K. K. Pykälän lempilauseita oli ”herroja pittää eppäillä” – ja vaikkapa postin viime päivien tapahtumat kertovat, että ei ajatus ole ajankohtaisuuttaan menettänyt.
Se olisi muutenkin etevä vaalislogan myös nykypäivään, rautaista, somessakin toimivaa aineistoa.
Pykälä osasi muutenkin ylläpitää imagoaan. Eduskuntaankin hän saapui kerran paljain jaloin.
Ehkäpä nykypäivän keskusta saisi joskus ”eppäillä” itseäänkin, ettei vain muuttuisi liian herraskaiseksi, sliipatuksi ja itsetietoiseksi.
Ehkäpä nykypäivän keskusta saisi joskus ”eppäillä” itseäänkin, ettei vain muuttuisi liian herraskaiseksi, sliipatuksi ja itsetietoiseksi.
Avautuisiko silloin paremmin jopa vastaus yhteen keskeiseen politiikan kysymykseen, maahanmuuttoon? Se on myös keskustalle ykkösluokan ongelma, halusimme tai emme.
Esimerkin tarjoaa puolankalainen vielä vuonna 2015 keskustaa äänestänyt kansalainen Suomenmaan haastattelussa tänään (6.9.):
”Maahanmuuttajia ei vielä ole Puolangalla, mutta Hyrynsalmella jo on. Se huolettaa valtavasti, että milloin he tulevat tänne, ja mitä kaikkea he saavat aikaiseksi.”
Tämä äänestäjä ei saanut – tai ei ainakaan kuullut – oikeita vastauksia keskustalta.
Siinä eivät silloin auttaneet työllisyysasteen nousut tai maailman onnellisimman maan tittelit. Ne olivat sinänsä oikeita vastauksia, mutta väärään kysymykseen.