Demokratiassa ei yksi ihminen tarvitse suurta valtaa, ei presidenttikään

Suomalaisten enemmistö näyttää toivovan enemmän valtaa tasavallan presidentille. Onkohan se ajattelemattomuutta vai tietämättömyyttä? Demokratiaa ja tasavaltalaisuutta se ei lisäisi.

Mutta totta on, että Elinkeinoelämän valtuuskunnan kyselyn mukaan yli puolet suomalaisista haluaisi presidentille enemmän valtaa eduskunnan lainsäädäntötyöhön, eduskunnan hajottamiseen ja ennenaikaisten vaalien määräämiseen.

Pääministerinkin valinnan moni antaisi presidentin peukalon alle.

Kansalaiset kokevat, että presidentti voisi toimia jonkinlaisena kansakunnan erotuomarina, kommentoi EVA:n tutkimuspäällikkö Ilkka Haavisto.

Mutta onkohan nyt ajateltu asioita tarpeeksi?

Kohentaisiko yhden ihmisen vallan lisääminen demokratiaa, kansanvaltaa? Ei tietenkään. Perustuslakimme toisessa pykälässä sanotaan päinvastoin näin: ”Valtiovalta Suomessa kuuluu kansalle, jota edustaa valtiopäiville kokoontunut eduskunta.”

Ylintä valtaa käyttää siis eduskunta, ei presidentti tai pääministeri, mutta ei myöskään kuningas tai tsaari.

Mistä tulee tarve lisätä presidentin valtaoikeuksia?

Ajattelemmeko, että presidentin tehtävä antaisi siihen valitulle suurempia kykyjä päättää kaikkien kansalaisten asioista? Näkyykö eduskunnan työ vain riitelyltä, joka tarvitsee ylipäällikön? Vai onko meissä joku ”johtajan kaipuu”?

Mutta olisiko presidentillä todellisuudessa kykyä erotuomariksi? Miksi hänen sanansa pitäisi painaa enemmän kuin eduskunnan, joka kuitenkin on pantu edustamaan ”valtiovaltaa, joka Suomessa kuuluu kansalle”?

Tuskin presidentin virka tekisi viran haltijasta puolueetonta ylivalvojaa, joka voisi toimia kaikkien kansalaisten edun puolesta – noin vain, yks kaks. Sitä paitsi se ei ole edes mahdollista, sillä edut ovat usein ristiriidassa.

Viime vuosikymmentemme presidentit ovat Martti Ahtisaarta lukuun ottamatta olleet kovaa puolueväkeä. Ja vaikka ”Sauli Niinistö lähtisi kokoomuksesta, kokoomus ei lähde Niinistöstä”, kuten on sattuvasti sanottu.

Mauno Koivisto sekä Tarja Halonen palauttivat SDP:n jäsenkirjan valituiksi tultuaan, mutta ottivat sen uudestaan, kun virka jäi taakse.

Kansanvalta, demokratia, toteutuukin parhaiten niin, että kansalaisten usein ristiriidassa olevia etuja sovitellaan puolueiden kesken eduskunnassa. Se voi näyttää tuskaiselta, mutta sittenkin parempi tapa kuin yhden ihmisen liian suuri valta.

”Mieluummin nöyrästi kansanvallan ja parlamentarismin puolella kuin demokratian ylipaimenena…”

Olisikin viisaampaa opetella ymmärtämään ja hyväksymään kansanvallan koukeroita kuin haikailla edes arvojohtajia.

Mielipidevaikuttaja presidentti kyllä voi olla, mutta muu kansalaisten ”johtaminen” on paras jättää eduskunnalle. Se edustaa kansalaisille kuuluvaa valtaakin.

Etsikäämme siis huomisissa vaaleissakin ehdokasta, joka on nöyrästi kansanvallan ja parlamentarismin puolella eikä hamuile presidentin tehtävää noustakseen joksikin demokratian ylipaimeneksi.