Soveltuvuus

Huolestuneena saa lukea tietoja kaavailuista, joiden mukaan aselupien myöntämiseen liittyvä soveltuvuustesti aiotaan poistaa. Siis aiotaanko palata käytäntöön, jossa melkein kuka hyvänsä kirkonkylän rambo tai liikaa väkivaltavideoita katsonut lähiön luuserijamppa saa aseeseen osto- ja käyttöluvan.

Jopa amerikkalaiset ovat alkaneet ymmärtää, että aseen haltijalla täytyy olla ihmemaan kansalaisuutta suurempi soveltuvuus.

Olen verisesti suututtanut 70-luvulla kaverin, joka pyysi allekirjoitusta mainetodistukseen, juuri aseenkantolupaa varten. En kirjoittanut, sanoin että olet niin hullu, että sinulle ei ase kuulu.

Ampui myöhemmin viereeni hankeen luvattomalla pistoolilla, ihan esitteli myyntimielessä. En ostanut, enkä luvallista asettakaan koskaan. En tarvitse (kuka tarvitsee?) ja minulla on ranskalaiset hermot.

Minun mielestäni meidän suvun miestappokiintiö on täynnä.

Melkein yhtä huolestuneena olen kuunnellut, että lähihoitajakoulutukseen valittaviltakaan ei enää vaadittaisi soveltuvuustestiä. Hyvänen aika, se on hoitoala!

Joudummeko tilanteeseen, jossa kaikki entiset paperimiehet ja rekkamiehet pakkokoulutetaan lähihoitajiksi? Sellaista pyrkimystä on ollut tähänkin asti, mutta on sentään katsottu soveltuvuutta.

Äijä voi olla mestari viemään rekkaa, mutta voi se samalla olla täysi mulkkukin. Laita sellainen sitten, vasten tahtoaan vielä, hoitamaan hauraita vanhuksia, ilman pienintäkään empatiakykyä.

Olen ollut ymmärtävinäni, että mamut pärjäävät hyvin hoitoalalla ja kunnioittavat vanhuksia. Entäs kun ajan kanssa käy toisinpäin. Tulee myös mamuvanhuksia, joita leijonakoruinen äijä potkii kun silmä välttää.

Kaikki eivät vain sovellu kaikkeen. Jotta vahinkoja ei tapahtuisi, täytyy testata.

On vaarallista naivismia ajatus, että se on jotenkin tasa-arvon vastaista.

Hassua sinänsä, että vastuullisimmat kennelit katsovat tarkkaan kenelle koiranpennun antavat, isolla rahallakaan. Samaan aikaan vanhemmuuteen ei tietenkään voi olla mitään testiä. Käsi sydämellä, eikö joskus pitäisi olla.