Säpinää!

Telkkarimainosten tulvasta korviini toiseen huoneeseen (joo joo, olin makoilemassa laiskuuttani) kuulin että McCulloch-moottorisahan saisi hintaan 149 €.

Merkki ei ole minulle yhdentekevä. Lapsena ja vieläkin ihailemani eno osti sellaisen joskus 1960-luvun alkuvuosina. Nousimme Wartburgiin ja menimme ihmettä metsään katsomaan.

Sitähän ei kuljeteltu edestakaisin, vaan jätettiin laatikkoon sinne metsään. Se oli aikaa, jolloin ei edes ovia lukittu. Auton avaimet eivät päässeet häviämään, kun niitä piti aina virtalukossa. Suomessa ei kuulkaa melkein ollenkaan ollut varkaita.

Keltainen saha oli iso ja vaikuttava. Se piti kovaa ääntä, mutta kylläpä sillä kaatui puutakin.

Nykyaika oli tullut.

Sittemmin moottorisahaan on törmännyt lähinnä sähkömies Mauri Airtan eli Maukka Perusjätkän hilluessa käyvän, toki teräketjuttoman Partnerin kanssa lavoilla. Säpinää!

Kaveri oli kerran tuuraamassa koskettimissa ja sanoi, että päänsärkyä siitä pakokaasusta saa.

Huvitun nyt, kun moottorisahaa kaupataan telkkarissa halpaan hintaan. Ettei vain olisi ortopedien ja muiden jalkalääkäreiden kavala juoni.

Kuka moottorisahaa oikeasti tarvitsee? Ammattilainen, metsuri. Tottakai maalla on omatoimisuutta, tehdään polttopuut tai pieni puukauppa suurimpaan hätään, koska maajussin rahoja haudotaan Brysselin lisäksi ihan Helsingissäkin.

Telkkarissa mainostettavan market-sahan suurin ostajakunta ovat tupelot pösilöt. Ne nippelivammaiset, jotka ostavat päältä ajettavan ruohonleikkurin rivitalon pation nurmikon hoitoon ja mönkijän kesämökille huussivälin ajoneuvoksi.

Pärisevä laite on siitä pirullinen, että sitähän on sitten pärisytettävä. Ostetaan pienkonebensaa ja toivottavasti metsurivehkeitä, kypärää ja suojusta.

Työpaikan kahvihuoneessa tai muussa juottopisteessä huokaistaan, että on taas illalla/viikonloppuna projekti. Savottaa!

Ja kunhan on saatu dressmannit tuolinselkämykselle, niin luolamiesgeeni pääsee valloilleen, luomakunnan kruunu ottaa 149 euron egon ja sanonko mä minkä muun jatkeen esille ja pajukkoon sahaamaan. Puu kaatuu! Ehkä lipsahtaa se punahongan kaatajien huuto: Timber!

Sahanpuruja voi ottaa vaikka muovipussiin ja viedä konttorille johonkin astiaan työpöydälle. Sieltä tulee se havumetsien tuoksu. Tulepa Erkkikin haistamaan luontoa.