Leipämaa Suomi

Me suomalaiset syömme ruisleipää, kaikki ulkomaanpellet eivät syö. Mutta minkälaista leipää?

Iltalehden vertailemat suomalaisten suosikkiruisleivät ovat yhtä kaukana leivästä kuin karjalanpiirakoiksi kutsutut koneellisesti tehdyt riisimössörypytteet aidosta.

Ne olivat sellaisia valmiita viipaleita muovipussissa, lähinnä biomassaa. Ruisleivästä kannattaa puhua vasta ruisleipää syötyään.

Voi hyvät ihmiset! Älkää syökö noita leipätehtaiden viipaleita! Ostakaa oikeaa kunnollista ruisleipää. Sitä nimittäin Suomesta kyllä löytyy.

Esimerkiksi meillä päin on useita pikkuleipomoita, osa myy tuotteitaan toreilla, osa on saanut niitä myös kauppa- ja marketmyyntiin, lähiruuan nimissä.

Nämä leivät päihittävät viipaloidut makkaranaluset kaikilla mittareilla. Hintalaatusuhde on ylivoimainen.

Minulla on suosikkiruisleipäni. Välillä on kuitenkin virkistävää käydä vieraissa, tässä iässä ja tällä naamalla se tarkoittaa siis hetkellistä leivän vaihtoa.

Oikein leipähifisteillä on omat kanavansa. Kun Vorsselin rieskaa tulee lauantaiaamuisin noin pyykkikorillinen torimyyntiin, ovat siellä vakioasiakkaat jo jonossa. Niin uskollisina, että siihen veljeskuntaan vihkiytyminen saattaa olla vuosikausien urakka. Hyvää ei riitä kaikille. Oikeaa leipää ei tarvitse punaliputtaa, ei ole vaaraa että parasta ennen menisi.

Ainoa parasta ennen taitaa olla graavilohen kanssa ennen saunaa. Saunan päälle tuskin enää riittää.

Leipomon pikkumyymälässä on jonoa. Tiedetään, että kauraleipää leivotaan vain tiistaisin ja torstaisin. Se on siirretty uunista hyllyyn, muovittaminen ei todellakaan kuulu asiaan.

Ilahduttavia yllätyksiä. Äijäkahvila ja lounaspaikka, jossa kävin ensimmäisen kerran yli 50 vuotta sitten, on aina ollut hyvien muijien käsissä. Siinä huoltoasemarakennuksen päädyssä.

Nyt vuorossa oleva yrittäjä paistaa, minkä kahvipullan ja lounaiden valmistukselta ehtii, aina välillä rieskaa. Suoraan uunista, lämmintä, tuskin malttaa odottaa että pääsee kotiin ahmimaan sitä kylmän maidon ja metwurstin kanssa.

Voi heitä, jotka eivät ymmärrä lähileivän päälle. Voi heitä, jotka luulevat ostavansa eurooppalaiseen tyyliin tuoreen patongin marketista. Onhan se eurooppalaista kyllä, jostain Tanskasta pakasteena tuotu.

Paistos, ei oikea leipä.