Ei pakolla, mutta ilolla
Tuore Finlandia-palkittu kirjailija Jari Ter, korjaan Juha Hurme sanoi kiitospuheensa lopuksi että opetelkaa ruotsia, juntit.
Se oli hauska provokaatio, jolla narrattiin koloistaan tosikot opportunistit, kuten Sampo Terho.
Ministeri Terho, joka itse varmaan osaa monia kieliä, vaati anteeksipyyntöä junteiksi nimittelyn vuoksi. Vain entisiä äänestäjiään, persulaisia juntteja kosiskellakseen.
Ministeri Terho on ansioitunut pakkoruotsin vastustajana. Aivan, ei vierasta kieltä pakolla, mutta ilolla.
Jotta Juha Hurmeen kaksikielinen puhe olisi ollut täydellinen, olisi sen suomenkielisessä osiossa tietenkin pitänyt olla ruotsiksi heitto, joka olisi kehottanut ruotsinkielisiä juntteja opettelemaan suomea.
Oletan, että vanhat rouvat Stockmannilla katsovat minua nenänvartta pitkin, koska junttiuteni paistaa kauas ja koska osaan huonosti ruotsia. Jag är sämre folk.
Mutta toisinpäin, kuinka sivistynyt on ihminen, joka on ikänsä asunut Suomessa, mutta ei osaa suomea. En silti vaadi pakkosuomea, kukin halunsa mukaan.
Se missä Juha Hurme, hurjal viisii haastaessaa, oli oikeassa on kielten ja sitä kautta vieraiden kulttuurien edes pieni oppiminen. Öppnas här voi joskus olla riittävää kielitaitoa, mutta vähän enempi vieraan kielen taito auttaa ymmärtämään myös kielen alkuperäismaata.
Olen hiljattain tehnyt toisaalle (toisen) naivistisen kirjoitelman oppimisen tärkeydestä.
Mielelläni lainaan itseäni; kaikki oppi on hyväksi.
Tunnistin itseni juntiksi Juha Hurmeen puheesta. Kyllä tähän ikään pitäisi osata paremmin toista kotimaista.
Onhan sitä pakkoruotsina lyseossa teoriassa opiskeltu. Meille sattui huono opettajaonni; kiukkuinen, krapulainen, vahvasti tupakalle haissut akka ei edistänyt innostusta ruotsinkieleen. Enempi naureskeltiin sen vinossa olleita nylonsukansaumoja.
Miltei sivulauseessa kävi ilmi erään kaverini espanjankielen harrastus. 12 vuoden opinnot, tuloksena täydellinen kielitaito.
Minua musertaa, en ole oppinut portugalia, koska turistienglannilla pärjää. Kuinka paljon enemmän saisikaan irti, ihan vaikka Tukholmassa, jos olisi nähnyt kielenopiskelun riemuksi muuttuvan vaivan.
En halua herjata muita kuin itseäni: ei ole olemassa huonoa kielipäätä, on olemassa vain laiskuutta ja näköalattomuutta.
Hurme–Terho 6–0, sex–noll.