Viimeistään laskuvesi paljastaa, ketkä uivat alasti
Amerikkalainen taloustieteilijä Michael O’Sullivan kuvaa osuvasti kirjassaan ”The Levelling” aikamme tilannetta ja kuinka se lyhyessä ajassa on paljastanut valtioiden ja kansainvälisten järjestelmien heikkoudet.
Joudumme punnitsemaan uudella tavalla arvot, resurssit ja toimenpiteet. Muutosvoimat heijastuvat vaurauden epätasaisena jakautumisena rikkaiden ja köyhien kesken, kansojen ja alueiden välissä suhteissa, poliittisen vastuun siirtymisenä eliitiltä kansalle ja keskuspankkien, WTO:n ja IMF:n määräysvallan hiipumisena.
Talouksien kasvuun liittyy myös ongelmia. Liikaa keskitettyä hallintoa tuleekin jakaa yhä laajemmin alueille ja kaupunkeihin, joilla on parempaa joustoa ja käytännön kokemusta ratkoa ongelmia.
Jopa ilmastonmuutokseen paikallisella tasolla onnistutaan löytämään ratkaisuja ilman ylhäältä tulevia ohjeistuksia.
Kasvua mahdollistava hallittu maahanmuutto ja tulijoiden sopeuttaminen uuteen ympäristöön onnistuu monesti paremmin kuin kasvukeskuksissa.
Poliittinen kyky reagoida kasvaviin ongelmiin ja niiden ratkaisemiseen kulkee yhä useammin jälkijunassa.
Se mitä olisi voitu tehdä harkiten rauhassa, joudutaan punnertamaan myöhään yöhön jatkuvissa neuvotteluissa ja yhä useammin valuvikaisena.
Sitäkin yllättävämpää on, että uudet rakentavat ideat syntyvät poliittisten kriisien kautta. Pitkällä aikavälillä tämäkään ei riitä, vaan tarvitaan uusia puolueita ja uusia kykyjä.
Kirjoittajan mukaan Yhdysvaltain ja Euroopan kulutuspainotteinen ja bradivetoinen valtapolitiikka nostattaa yhä laajemmin luovaa uudistusta hakevia puolueita.
Globaaleista ongelmaratkaisuista halutaan siirtyä paikallisiin teemoihin. Uuden aallon poliitikko haluaa keskittyä ratkaisukeskeiseen politiikkaan mieluimmin kuin oman poliittisen uran edistämiseen.
Onnellisuus on yhä useamman poliitikon iskulause, joskin vain harva nykyisistä yhteiskunnista voi ylpeillä sen toteutumisella.
Karl Marx kuvaili osuvasti onnellisen yhteisön olotilaa. ”Talo voi olla iso tai pieni ja niin kauan kuin kaikki lähistön talot ovat samankokoisia, yhteisön hyvinvointi on tasapainossa. Heti, kun naapuriin nousee suurempi talo, pieni talo kutistuu entisestään”.
Sosiaalinen tasa-arvo on parhaiten saavutettu Pohjoismaissa ja Keski-Euroopan alppimaissa, joissa sosiaalijärjestelmät ja hyvinvointijärjestelmät ovat laadukkaita.
Näiden maiden politiikassa iskulauseet eivät kanna pitkälle. Sitä vastoin Yhdysvaltain politiikassa puheet ja teot etääntyvät toisistaan. Vaarana onkin, että tämä ”being great again” ja katteettomat lupaukset jakavat pysyvästi kansakunnan.
Surullisinta on se, että noiden lupausten houkutus osuu kansanosaan, joka ei ole koskaan saanut riittävää koulutusta, säällistä asumista eikä kunnollista edullista terveydenhoitoa. Epidemiaksi yltyneet mielialasairaudet, opioidien väärinkäyttö ja liikalihavuus kalvavat humaania kehitystä.
Nämä oireet tunnistetaan myös Euroopan kasvukeskuksissa.
Globalisaatio on luonut ihmiskunnalle ennen näkemättömästi vaurastumista ja poistanut köyhyyttä. Sen ansiosta olemme välttyneet suuremmilta sodilta.
Taloudet ovat pystyneet kasvattamaan varallisuutta, jotka ovat toimineet onnistuneesti puskureina ja auttaneet toipumaan syvimmistäkin talouskriiseistä.
Olemme nyt siirtyneet epävarmuuden aikaan, jossa sosioekonomiset ja kansalliset valtapyrkimykset ovat kasvussa.
Valtaa ovat saaneet epädemokraattisesti johdetut valtiot, jotka ovat valmiita uhmaamaan maailman rauhaa nationalististen valtapyrkimysten saavuttamiseksi.
Tulevaisuutamme uhkaavat mielivalta, terrorismi ja hallitsematon asevarustelu.
Paavo Kajander
Pori