Pysyvä huostaanotto takaa alan bisneksen jatkumisen
Pysyvän huostaanoton hyväksyminen julkisena lastensuojelun toimenpiteenä ilman läheisten tilanteen selvityksiä ja kartoittamisia tarkoittaa käytännössä mielivallan, vieraannuttamisen ja muiden lastensuojelun laittomuuksien laillistamista ja niistä palkitsemista.
Se tarjoaa valvomattomille sijaisperheille taloudellisen intressin ja motiivin lapsen asiakirjojen fabrikointiin vaikuttamalla viranomaisen päätöksentekoon yhdessä perhepalveluyritysten kanssa.
Lastensuojelu vastaa yksityisten perheyritysten kampanjoihin etsimällä heille sopivia lapsia sijoituksiin sekä etsimällä sopivia lapsia perheille adoption kaltaiseen ”huoltomuotoon”. Näin alkaa lapsen kiinnittäminen sijaisperheen jäseneksi ja oman perheen syrjäyttämistoimet sekä lapsen vieraannuttaminen tunnemanipulaatiolla
On perheitä, jotka eivät saa tarvitsemiaan palveluja ennen huostaanottoa, ei oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä huostaanottoasiassa, ei mahdollisuutta yhteydenpitoon huostaanoton aikana eivätkä toimenpiteitä perheen jälleenyhdistämiseksi huostaanoton syiden poistuttua.
Huostaanotot eivät ole enää pitkään aikaan olleet lastensuojelulain mukaisia viimesijaisia toimenpiteitä.
Lasten kotoa pois ottamisesta on muotoutunut hiljalleen hyväksytty lastensuojelulaitosten, sijaiskotien,ja perheiden ammattimainen yritystoiminta. Käytännössä valtion maksama adoptio, jonka toimintaa ei käytännössä valvota.
Huostaanoton jatkamisen seurauksia eikä sen vaikutuksia lapsiin ja hänen läheisiin, ei myöskään huostaanoton tavoitteellista työskentelyä lapsen kotiin palauttamiseksi tunnuta ymmärrettävän osana viranhaltijan lastensuojelutyötä.
Lapsen edun periaatetta ei juurikaan ajatella heidän perheitään koskevassa päätöksenteossa yhdenvertaisesti.
Lapsen kuuleminenkin otetaan käyttöön kun lapsen tunteet on manipuloitu lähikasvattajien (=sijaisperheiden) ja muiden vieraannuttajien, kuntien maksaman ulkopuolisen perhepalvelutottajan (ohjaustoimijan) toimesta.
Tällainen raskas valvomaton organisaatio puoltaa bisnestoiminnan vuoksi lasten ikuisia huostassapitoja. Se on käsittämättömän uuvuttavaa vanhemmille, isovanhemmille ja muille lasten suvun jäsenille, jos huostaanoton syyt ovat poistuneet ja huostaanottoa jatketaan ikuisesti.
Lasten tultua täysi ikäisiksi, he ovat vieraantuneet suvustaan, eivätkä he tiedä sukujuuriaan. Näillä lapsilla on kuitenkin laillinen perintäoikeus suvun perintökaaressa, sitä ei heiltä voi onneksi viedä!
Apua tarvitsevat perheet eivät siis saa tarvitsemiaan avohuollon tukitoimia vaan he joutuvat yhteiskunnan moninaisten palvelujen käyttäjiksi viranhaltijan epäasiallisten toimien vuoksi.
Yhteiskunnan sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen käyttäjiksi ajautuu myös moninkertainen määrä lasten läheisiä oikeusturvattomassa lastensuojelun palveluympäristössä.
Avopalveluiden, kuten kodinhoitajien tarve on ilmeinen!
Myös muunlainen apu perheen tukemiseksi on välttämätöntä, sillä nykyisenkaltaiseen järjestelmään uppoaa yli miljardi euroa vuodessa. Puhumattakaan suurista inhimillisistä kärsimyksistä, joita ei voi rahalla mitata.
Birgitta Wulf
Kerava