Lapset, nuo yhteiskuntamme kaikkein tärkeimmät vaikuttajat
Olemmeko sulkeneet silmämme kaikkein haavoittuvaisemmalta ihmisryhmältä, lapsilta? Näiltä pieniltä ja viattomilta ihmisen aluilta, jotka eivät ole omasta halustaan tänne syntyneet. Miksi näitä pieniä ja viattomia lapsia riepotellaan jo pienestä pitäen milloin missäkin? Miksi emme anna heidän olla lapsia?
Lapsuuden aika on niin lyhyt ja todella tärkeä ihan jokaiselle lapselle! Lapsuudessa luodaan koko lapsen elämän perusta ja sen perustan pohjalta lapsi rakentaa maailmankuvansa.
Pieni lapsi ei tarvitse muuta kuin aikaa olla lapsi. Lapsi joka suurin silmin ihmettelee maailmanmenoa ympärillään.
Luomamme talousjärjestelmä ei huomioi pienten lasten vanhempia riittävästi. Miksi näiden lasten vanhemmat joutuvat menemään töihin samanlaisen työaikalain puitteissa kuin ne ihmiset joilla ei ole lainkaan lapsia?
Miksi uhraamme lastemme lyhyen lapsuuden talouden alttarille? On luotava uudenlaisia tapoja lastemme hoitamiseen, silloin kun vanhemmat menevät töihin. Miksei lapsia voisi vaikka hoitaa kotona, silloin kun he ovat alle kolme vuotiaita? Silloin lapsia ei tarvitsisi lähteä raahaamaan väsyneenä ja kiukuttelevana minnekään.
Vanhemmat voisivat valita hoitaisivatko he lapsiaan itse, vai saisivatko he palkata lapselle hoitajan kotiin ja yhteiskunta tulisi siinä kohdin vastaan. Näin olisi koko suomessa, riippumatta siitä missä kunnassa lapsi sattuu asumaan.
Näin säästyttäisiin monelta itkulta ja vaivannäöltä ja koko perhe olisi tyytyväinen. Tiedämme varsin hyvin että näiden kaikkein pienempien lasten sairastavuus on päiväkodeissa todella suurta. Ketä se palvelee?
Maailma ympärillämme muuttuu, mutta lapsemme ovat aina lapsia, heille tulee antaa kaikki mahdollinen tuki ja turva, jotta he aikuistuttuaan voisivat löytää paikkansa tässä yhä kovempia arvoja arvostavassa ja muuttuvassa maailmassamme.
Me emme saa ajatella rahaa, silloin kun on kyse lapsista, meidän tulee nähdä ja ajatella puhtaasti sydämellämme. Lapsemme tarvitsevat vain rakkautta ja aikaamme. Ei mitään muuta. Suokaamme se heille.
Birgitta Wulf, Kerava