Kiitos Janne
Maanantaiaamuna heräsin monen muun tavoin erittäin järkyttävään ja pysäyttävään uutiseen. Ex-jääkiekkoilija Janne Puhakka oli kuollut henkirikoksen uhrina. Tekijänä entinen puoliso.
En tuntenut Jannea henkilökohtaisesti, enkä koskaan päässyt häntä tapaamaan. Siitä huolimatta hän jätti pysyvän jäljen elämääni.
Nimittäin minulla, nuorella homopojalla, ei juurikaan ollut esikuvia. Ei henkilöä, joka tuli samoista lähtökohdista, koki samanlaisia asioita kuin minä. Sitten Janne teki erittäin rohkean ja merkittävän teon. Hän tuli ulos kaapista julkisesti ensimmäisenä ammattitason jääkiekkoilijana koskaan Suomessa. Suomalaisessa urheilumaailmassa teko ei ollut mikään läpihuutojuttu.
Yleensä tullessa ulos kaapista, tullaan ulos omalle itselleen. Minun kohdallani se tapahtui seitsemännellä luokalla. Sitä oli edeltänyt pitkä kipuilu itsensä kanssa ja monet negatiiviset tunteet, kieltäminen mainittakoon yhtenä.
Monen homopojan tapaan koin koulussa kiusaamista. Seksuaalisuuttani en kuitenkaan missään vaiheessa kertonut julki, ilmeisesti se näkyi päällepäin.
Suurin osa kiusaamisesta ja “homottelusta” tapahtui niinikään koulun liikuntatunneilla. En ollut erityisen hyvä liikunnassa, enkä harrastanut mitään lajia koulun ulkopuolella. Nämähän oli siihen aikaan homouden “oppikirjaesimerkkejä”. Kokemani kiusaaminen tuohon aikaan murensi suhdettani liikuntaan, jota olen vasta nyt alkanut korjaamaan.
Samoihin aikoihin Janne tuli ulos, nimenomaan omana itsenään. Se oli minulle silloin iso juttu. Niinkin maskuliinisessa ja heteronormatiivisessa asiassa kuin urheilussa ja jääkiekossa voi olla minunkaltaisiani ihmisiä.
Puolueessamme tulee käydä perusteellinen keskustelu HLBTQ-yhteisön asioista ja ihmisoikeuspolitiikasta.
Toimin keskustassa aktiivisesti monilla eri tasoilla. Olen huomannut, että puolueessa esimerkiksi homous ja ylipäätänsä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöön kuuluminen on tietyllä tavalla jopa vieroksuttua.
Tällaisia kokemuksia olen itse kuullut ja kokenut.
Myöskin seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä koskevista poliittisista kysymyksistä ja linjauksista meillä yleensä vaietaan. Puolueessamme tulee käydä perusteellinen keskustelu HLBTQ-yhteisön asioista ja ihmisoikeuspolitiikasta.
Seksuaalisuudestani olen puolueessa kertonut myös vain lähimmille ystävilleni. Joskus kuitenkin on sen aika, kun haluan tehdä sen avoimesti.
Jannen kuolema pysäytti, järkytti ja kosketti jotenkin syvältä. Omalta osaltanikin olen tietynlaista surutyötä joutunut tekemään. Tämä on osa sitä.
Janne jätti jälkensä laajalti. Hän jätti jäljen suomalaiseen urheilumaailmaan, suomalaiseen yhteiskuntaan sekä minun lisäksi moneen muuhun ihmiseen henkilökohtaisesti.
Siksi haluankin lopuksi sanoa: Kiitos Janne. Kiitos kaikesta mitä teit ja miten inspiroit monia. Toivottavasti tiedät että työsi ei ollut turhaa. Lepää rauhassa.
Kirjoittaja on keskustalainen aktiivi ja homoseksuaali
Julkaisemme kirjoituksen poikkeuksellisesti nimettömänä.
Mielipideosastolla Suomenmaan lukijat voivat käydä avointa keskustelua mieltään askarruttavista ajankohtaisista aiheista. Toimituksella on oikeus editoida kirjoituksia.
Voit jättää mielipidekirjoituksen osoitteessa: https://www.suomenmaa.fi/kategoria/mielipide/