Haastavatko muutokset valtarakenteissa demokratiamme perusteita?
Suomi on yksi demokraattisimmista maista maailmassa. Kansanvalta on Suomessa legaalia (= laillista) ja legitiimiä (= yleisesti hyväksyttyä). Vallankäytön laillisuus, kansan oikeudentajun kunnioitus ja kansan tahto ovat hyvin tärkeitä. Valtarakenteidemme suhteita ja voimatasapainoa onkin seurattava jatkuvasti. Pohdin ja spekuloin havainnoilla ja heikoilla signaaleilla muutoksia, jotka saattavat ennakoida muutoksia demokratiamme perusteissa.
Vallan kolmijako-oppia sovelletaan Suomessa kuten muissakin demokratioissa. Sen esitti aikanaan filosofi Montesquieu (1689–1755) kirjassaan Lakien henki.
Taistoa hallinto- ja vaikutusvallasta
Suomessa lainsäädäntövaltaa käyttää eduskunta. Se päättää myös valtiontaloudesta. Hallitusvaltaa käyttävät tasavallan presidentti sekä valtioneuvosto. Tuomiovaltaa käyttävät riippumattomat tuomioistuimet. (Suomen perustusL 731/1999, 2–3 §.)
Eduskunnan asema ylimpänä vallankäyttäjänä on vahva. Hallituksen on nautittava eduskunnan luottamusta. Sen päätökset näkyvät taas useimmin, selvimmin ja nopeimmin käytännössä.
Kansan mielikuvissa hallitus profiloituu usein etujen jakajana ja/tai leikkaajana. Leikkausten perustelut eivät juuri paina, vallankin jos edun menetys osuu kohdalle. Yleensä niiden väitetään osuvan huono-osaisiin.
Euroopan unionin asetuksilla ja direktiiveillä on suoraan tai välillisesti merkitystä EU:n jäsenvaltioihin. Vaikka jäsenvaltioiden edustajat pitävät huolta kansallisista eduista, arvostellaan – joskus pikkutarkkaakin – ylikansallista päätöksentekoa.
Puolustusliitto Naton jäsenyys kaventaa kansallista liikkumatilaa, mutta se suo toisaalla etuja ja vapauksia. Ovia itään on sulkeutunut, koska valta Venäjällä on luisumassa yhä vakavimmin seurauksin presidentille.
Media on julkisen vallankäytön epävirallinen kontrolloija – vallan vahtikoira. Se vaikutus osuu selvimmin yleiseen mielipiteeseen ja asenteisiin. Sosiaalinen media rinnastuu osin tähän valtaan.
Ammattiyhdistysliikkeellä on oikeus vaikuttaa kansalliseen päätöksentekoon kuten millä tahansa toimijalla. Keinot, jotka pakottavat demokraattisesti valitut toimielimet muuttamaan suunnitelmiaan, eivät kuulu demokratiaan. Kyse on myös henkisestä valta- ja voimapolitiikasta.
Demokratiaamme on vahvistettava
Demokratiassa äänestysprosentti on tärkeä mittari legitimiteetin kannalta. Määrävälein vallankäyttäjiä voidaan vaihtaa. EU-tuomari Pauliine Koskelo varoitteli Helsingin Sanomissa vaarasta, jos valtaan valitaan henkilöitä, jotka ovat valmiita horjuttamaan oikeusvaltion periaatteita.
Vallan kolmijaon noudattaminen on ollut meillä vakaata. Poliittisissa keskusteluissa on näkynyt myös kolmijaon ”ravistelua”. On esitetty mm. kritiikkiä oikeuskansleri-instituutiota kohtaan.
Demokratialle ei ole eduksi, jos päättäjät luottavat liikaa viranhaltijoihin. Virkavaltaisuus (byrokratia) hämärtää kansan kontrollia. Se mutkistaa ja hidastaa asioiden hoitoa.
Kansalaiset ajavat asioitaan luottamushenkilöiden kautta yhä harvemmin. Valta on etääntymässä kansasta (aluehallinto). Valta on keskittymässä esimerkiksi luottamushenkilöpaikkojen vähenemisenä kunnallishallinnossa.
Tuomiovaltakin tarvitsee kansalaisten luottamuksen
Lainkäytöstä ja laillisuusvalvonnasta säädetään perustuslaissa (731/1999). Ylimmät tuomioistuimet voivat tehdä myös esityksiä valtioneuvostolle lainsäädäntötoimeen ryhtymisestä. EU-lainsäädäntö vaikuttaa myös kansallisten oikeuslaitosten toimintaan.
Kansan oikeustajun ja lakien mukaiset ratkaisut lisäävät oikeusistuinten vallan oikeutusta. Ylimmät tuomioistuimet antavat ennakkopäätöksiä asioista, joihin laki ei anna selvää vastausta. Ratkaisut vaikuttavat normien tapaisesti viranomaisten ja hallinnon päätöksiin.
Kansalaisten luottamuksesta oikeuslaitokseen on vaikea sanoa yleispätevää. Jos puhutaan vain oikeudenkäynneistä rikosasioissa, suomalaiset tuntuvat pitävän rangaistuksia liian lievinä.
Median mahti paisumassa
Joukkotiedotusvälineiden mahti on kasvussa – luultavasti kaikkialla maailmassa. Voima perustuu indoktrinaatioon eli muutokseen luisumisessa vähitellen pienin askelin.
Media ei ole vain faktoja ja uutisia. Kokeneet toimittajat osaavat psykologisen vaikuttamisen. Liiallinen luottamus mediaan paisuttaa sen valtaa. Kentältä tullut juttu julkaistaan todennäköisimmin, jos se hivelee toimittajien arvoja. Moniarvoisuudelle sekä on että ei ole tilaa.
Ajatus mediasta vallan vahtikoirana saa kansan yleisen hyväksynnän. Uutiskynnykset ylittyvät kuitenkin helpoimmin ikävistä asioista. Vaarana on, että kansalaisten todellisuuskuva vääristyy.
Somen mahti piilee konkreettisuudessa, osallistamisessa ja jokapäiväisyydessä. Kun aikanaan aloin käyttää Facebookia, tuttavani sanoi: ”Huomaat pian, että luuhaat siellä yötä myöten.”
Ay-liikkeen mahti pysäyttää yhteiskunnan rattaat
Ammattiliittojen tavoitteita edistetään tarvittaessa lakoilla. Tavoite koskee useimmiten työehtoja. Lakkojen teho puree parhaiten, jos ne koskevat tärkeimpiä elinkeinoelämän aloja.
Poliittisissa lakoissa ay-liike vastustaa esimerkiksi hallituksen ajamia lakimuutoksia. Niinpä puolueille on etua solmia suhteita voimakkaaseen ay-liikkeeseen. Se on valta- ja reviiripeliä.
Lakkoaseen edessä hallitus on lopulta voimaton. Kyse ei ole hallitusten päätösten veto-oikeudesta. Virallisesti hallitusten ei tarvitse nauttia ay-liikkeen luottamusta. Ulkoparlamentaarisilla voimilla on tai sille tulee pelitila, jos vastavoimia ei ole.
Kirkon vaikutusvalta hiipumassa
Ajassamme kirkko ei enää saa juurikaan kansaa liikkeelle. Jumalanpalveluksissa käyvät yhä harvemmat – useinkin iäkkäät kansalaiset. Pienryhmien toimintaa on seurakunnissa paljon.
Varauksettomasti Raamatun ja / tai apostolisen uskontunnustuksen taakse menevät yhä harvemmat. Kirkosta eroajia on ollut vuosittain enemmän kuin siihen liittyjiä.
Tutkimusten mukaan syitä erota kirkosta ovat olleet 1) jäsenyys koetaan merkityksettömänä, 2) vähäinen / puuttuva usko ja 3) kirkollisvero. Jossain siis ”mättää”. Vika ei ole tuotteessa, vaikka sitäkin epäillään lisääntyvästi.
Koulutuksen valta – sivistyksen valtaa
Koulutuksen vaikuttavuus syntyy eri tekijöiden yhteisvaikutuksena. Vaikutusten erot voivat olla hyvinkin suuria yksilöiden välillä. Tavoitteista riippumatta pitkä kouluaika jakaa ihmisiä potentiaalisiin syrjäytyjiin ja menestyjiin. Koulutus yhdenmukaistaa, mutta myös moniarvoistaa.
Oppivelvollisuus ulottuu 18 ikävuoteen saakka – pidempään kuin Euroopan maissa keskimäärin. Ihanne on, että koulutus jatkuisi jossain muodossa läpi elämän (Life long Education). Järjestelmän ahkerimpia hyödyntäjiä aikuisvaiheessakin ovat usein ne, joilla on jo riittävät eväät menestyä.
Koulujen opetusta ei seurata. Opetushallitus laatii ja hyväksyy opetussuunnitelmat. Oppimateriaaleja ei tarkisteta. Opettajat valitsevat materiaalinsa ja työtapansa. Tulokset näkyvät esimerkiksi OECD:n PISA-tuloksissa. Varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen kokonaisuus tulisi ottaa uudistuksen kohteeksi kansallisena suurhankkeena jo tällä vuosikymmenellä.
Yksilöt vaikuttamisen ristiaallokoissa
Heikot sortuu elonteillä, vahvat sen kun porskuttaa, sanotaan. Median viestimet vyöryttävät päivittäin aineistoa tajuntaamme. Siksikin mediakriittisyyden tulisi kuulua kaikkeen koulutukseen. Kyky arvottaa ja valikoida informaatiotulvaa on demokratian toimivuuden edellytys.
Kun median lonkerot hämärtävät kykyämme havaita yhteiskunnallisten muutosten suuntaa, olisi erityisen tärkeää tutkia ja arvioida vallankäytön merkityksiä ja oikeutusta demokratian kehittämisen kannalta.
Esko Korkeakoski
dosentti
Valkeakoski
Mielipideosastolla Suomenmaan lukijat voivat käydä avointa keskustelua mieltään askarruttavista ajankohtaisista aiheista. Toimituksella on oikeus editoida kirjoituksia.
Voit jättää mielipidekirjoituksen osoitteessa: https://www.suomenmaa.fi/kategoria/mielipide/