Euroopan on vahvistettava strategista autonomiaansa
Järjestin äskettäin webinaarin yhdessä saksalaisen kollegani Hildegard Bentelen kanssa. Seminaarin aiheena olivat kriittiset raaka-aineet, josta Euroopan komissio antaa ensi vuoden alkupuolella lakiesityksen.
Esitys tulee tärkeään aikaan, sillä erityisesti Putinin julma sota on heikentänyt koko maailman geopoliittista tilannetta. Monien muiden ongelmien ohella riskit raaka-aineiden toimitusketjuissa ovat kasvaneet.
Pahimmillaan ne uhkaavat EU:n kahden suuren ja välttämättömän reformin, vihreän ja digitaalisen siirtymän, toteutumista.
Tilannetta vaikeuttaa entisestään se, että kauppapoliittinen vastakkainasettelu suurten talousalueiden kesken on kasvanut.
Tämä kaikki on haaste Euroopan unionille ja sen strategiselle autonomialle. Sitä on vahvistettava. Taloudellemme tärkeiden kriittisten tärkeiden raaka-aineiden hankintavarmuutta on parannettava.
Tarvitsemme suureen reformin. Meidän on otettava vastuu raaka-ainehuollostamme.
Tiedämme, että Kiina hallitsee maailmanlaajuisia metallimarkkinoita suvereenisti. Tilanne on sama, kun tarkastellaan kolmeakymmentä Euroopalle kriittisemmäksi arvioitua raaka-ainetta.
Tähän saakka Eurooppa on pitkälti ”vastuuttanut” muut maat tuottamaan tarvitsemansa raaka-aineet ja laiminlyönyt oman teollisen tuotantonsa raaka-ainehuollon varmistamisen.
Samalla EU on ummistanut silmänsä tuotujen raaka-aineiden ympäristösuorituskyvyn varmistamiselle vedoten rampaa ankkaa muistuttaviin WTO-sääntöihin, joita esimerkiksi Kiina ja USA eivät noudata.
Esimerkiksi Kiinaan on viimeisen kymmenen vuoden aikana keskittynyt paljon myös jalostuksen osaamista ja teknologiavalmistusta, kun globaalisti louhitut raaka-aineet viedään Aasiaan, erityisesti Kiinaan, jalostettavaksi. Euroopan riippuvuus ilmenee siis monessa muodossa.
Tämä ei ole vastuullinen asenne varsinkaan nyt, kun globaali toimintaympäristömme on kenties peruuttamattomasti muuttunut.
Kriittisten raaka-aineiden yhteydessä puhutaan paljon, ymmärtääkseni myös komission tulevan lakiesityksen yhteydessä, kiertotalouden kehittämisestä. Kierrätys tarjoaakin tärkeän osaratkaisun kriittisten raaka-aineiden saatavuushankkeisiin.
Sitä on edistettävä kepein ja porkkanoin.
Strategisen omavaraisuutemme kehittämistä ei voida kuitenkaan laskea pelkästään kierrätyksen varaan. Tiedossa on, että monien mineraalien ja maametallien kysyntä tulee kasvamaan koko maailmassa huomattavasti suuremmaksi kuin on nykyisten kaivosten tuotanto ja maksimaalisen kierrätyksen tarjoamat mahdollisuudet.
Euroopan kannalta tämä tarkoittaa, että emme voi laskea liian paljon hyvienkään hankintaketjujen varaan. Muistaa sopii myös, että kaikki hankintalähteet eivät täytä tarvittavia ympäristövaatimuksia tai eettisiä normeja.
Euroopan on aika kuroa muut kiinni maailmanlaajuisessa kilpailussa vastuullisesta metallien ja mineraalien hankinnasta.
EU:n on paneuduttava nykyistä radikaalisti tehokkaammin toimin omalla alueellaan tapahtuvaan kaivostoiminnan lisäämiseen. Mahdollisuuksia löytyy eri puolilta Eurooppaa. Uusinta teknologiaa hyödyntämällä me voimme ja meidän tulee toimia ympäristön ja ihmisten kannalta kestävällä tavalla.
Malmien etsinnän tulee perustua EU:ssa avoimuuteen, paikallisten ihmisten kuulemiseen, lupien joustavaan ja nopeaan käsittelyyn. Lupaehtojen tulee sisältää kestävät vaatimukset sekä kaivoistoiminnalle että myös jälkien hoidolle toiminnan päätyttyä.
Myös innovatiivisella biotaloudella on mahdollisuuksia vähentää EU:n raaka-ainetalouden häiriönsietokykyä. Esimerkiksi metsäteollisuuden sivuvirroista saatetaan onnistua valmistamaan akkuteollisuuden raaka-aineita. Ja siten korvaamaan uusiutumattomia uusiutuvilla raaka-aineilla.
Monien yleisesti käytössä olevien metallien kierrättäminen vie huomattavasti vähemmän energiaa kuin vastaava primäärituotanto. Etu kuitenkin vähenee, mitä harvinaisemmat metallit ovat kyseessä. Kierrätyksen tarvitseman energian määrän voi hyvin olettaa kasvavan selvästi.
Yleisesti tunnettujen kriittisten metallien ja mineraalien ohella kriittisiksi on muodostumassa myös ”yleisesti tuotettavat” mineraalit. Perusmetalleista kupari on tästä erinomainen esimerkki. Uusia, merkittäviä löytöjä on niukasti, ja nykyisten kaivosten malmivarannot ehtyvät aikanaan ja tuotantoon tulevien uusien malmien kuparipitoisuus alenee.
Myös CRM-aineita sisältävien teollisten sivuvirtojen tehokas käyttö on aloitettava. Teollisuusjätteiden kaatopaikat ja kaivospadot sisältävät usein poisheitettyjä CRM-, REE- ja muita teknisiä mineraaleja ja metalleja.
Siksi on rohkaistava niissä mukana olevien arvokkaiden materiaalien dokumentointia, arviointia ja talteenottoa aina, kun se on käytännössä mahdollista.
Toivon, että komissio huomioi nämä näkökohdat tulevassa esityksessään. Euroopan on aika kuroa muut kiinni maailmanlaajuisessa kilpailussa vastuullisesta metallien ja mineraalien hankinnasta.
Rauhallista joulun aikaa ja hyvää uutta Vuotta 2023 kaikille Suomenmaan lukijoille!