Toimeliaisuuden seuraava askel: kuntien on uskallettava katsoa peiliin
Kuntakentän suurimmat uudistustarpeet eivät ole muuttuneet: kuntarajat ylittävä yhteistyö ja työllisyysalueiden todellinen ymmärtäminen ovat edelleen elinvoimatyön ytimessä. Silti eteneminen on hidasta.
Nyt kun tekoäly tarjoaa historiallisen mahdollisuuden uudistaa julkisen sektorin toimintaa, olisi viimeistään aika katsoa rohkeasti eteenpäin.
Tekoäly ei ole irrallinen lisälaite, vaan väline, joka pakottaa katsomaan kaikki prosessit läpi uudella tavalla. Jokainen työvaihe on arvioitava: mikä tuottaa todellista lisäarvoa ja mikä on rutiinia, joka pitäisi siirtää automaation hoidettavaksi.
Ei ole mitään järkeä käyttää ihmistyötä tehtäviin, jotka voidaan delegoida koneelle – varsinkaan aikana, jolloin resurssipulaa käytetään jatkuvasti kehittämisen esteenä.
Todellinen ongelma ei ole raha, vaan haluttomuus. Prosessien kehittämistä vältellään, koska se haastaa totuttuja rooleja ja siilorajoja. Kapseloituneet toimijat näkevät vain oman ruutunsa, eivät kokonaisuutta.
Lopputuloksena syntyy organisaatioita, jotka näpertelevät omissa poteroissaan samalla kun muu maailma juoksee molemmin puolin ohi.
Tämä ei ole enää kestävää. Kuntien ja julkisen sektorin toimijoiden on uskallettava kokeilla, oppia ja muuttaa tekemisen tapoja. Tekoäly ei vie työtä – se vapauttaa ihmiset tekemään sitä, missä ihminen on korvaamaton: kohtaamaan, ratkaisemaan, luomaan ja johtamaan.
Elinvoima ei synny sattumalta. Se syntyy kyvystä nähdä kokonaisuuksia, ylittää rajat ja tarttua mahdollisuuksiin silloin, kun ne ovat käsillä. Nyt on juuri se hetki.