Elämystalous työllistää jo nyt

Uuden tekniikan käytöstä tippuu hyviä uutisia.

Viikko sitten luimme uutisen kiinalaisyhtiöstä, joka suunnittelee biodieseltehdasta Kemiin. Investointi olisi toteutuessaan miljardi euroa.

Tällä viikolla kotimainen perheyritys ST1 ilmoitti suunnittelevansa bioetanolitehdasta Kajaaniin. Eikä ole kauaa, kun saimme lisätietoja Rauman telakalla valmistettavasta kelluvasta virkistyskeskuksesta Yhdistyneisiin Arabiemiirikuntiin.

Kaikkia näitä yhdistää joko kokonaan uudenlainen tekniikka tai vanhan osaamisen uudenlainen soveltaminen.

Nämä uutiset ovat vielä liian harvinaisia, jotta uskaltaisi povata Suomen uuden nousun alkaneen. Mutta pitkään aikaan ne ovat silti parhaita uutisia.

Tosiasia on, että olemme menettäneet vuosien ajan asemaamme maailmanmarkkinoilla ja se on syventämässä pitkän taantuman vaikutuksia. Vähitellen kuitenkin sekä poliittisessa päätöksenteossa että järjestömaailmassa tietynlainen vakavoituminen ongelmiemme edessä on tapahtumassa. Vähitellen ymmärretään yhä paremmin kuinka syvällä nyt kuljemme.

Eikä vetoapua maailmasta tule meille ilmaisena. Koko maailman talouskasvu on hidastumassa. öljyn hinnan romahdus ei sytytä Venäjän markkinakysyntää liekkeihin. Pörssikurssit oireilevat hermostuneesti. Monet pelkäävät miten pankit kestävät kun energiayhtiöiden arvot heikkenevät.

Olen kuullut, että noin 30 prosenttia maailman pörssien arvoista liittyy fossiiliseen energiaan perustuviin yrityksiin ja niiden arvo on laskemassa. Turvallisuustilannekaan ei tällä hetkellä ole rohkaiseva. Tällaisen rakoilevan toimintaympäristön oloissa pienen Suomen on pärjättävä omilla keinoillaan.

Tosiasia on, että kasvu syntyy uuden ja kasvavan liiketoiminnan kautta, ei valtion toimesta.

Matti Vanhanen

Saattaa olla, että meillä korostetaan liikaa sitä, mitä valtio tekee tai jättää tekemättä uuden kasvun aikaansaamiseksi. Tosiasia on kuitenkin, että kasvu syntyy uuden ja kasvavan liiketoiminnan kautta – ei valtion toimesta.

Tarvitaan uutta teollisuutta ja vanhan osaamisen muuntamista nykymarkkinoiden tarpeisiin. Tästä viimeajat antavat rohkaisua. Vanha metsäosaamisemme muuntuu nyt kärkiosaamiseksi biotaloudessa.

Telakoilla osataan muutakin kuin rakentaa laivoja. Teollisuus tarvitsee kasvaakseen myös digitalisaation mahdollisuuksien laajaa soveltamista.

Ponssen nykyaikaisessa metsän monitoimikoneessa taitaa olla tietokoneiden koodirivejä saman verran kuin maailmaa valloittavissa peleissä. Pelinikkarien nuori sukupolvi olisikin saatava myös kehittämään perinteistä teollisuutta – sen robotteja.

Mutta tarvitaan myös vahvaa yksityisten palvelualojen kasvua. Matkailu ja terveydenhoito ovat maailmalla vahvimmin kasvavien alojen joukossa.

Kuvaan termillä ”elämystalous” sitä kokonaisuutta, johon kuluttajat ympäri maailmaa käyttävät enemmän ja enemmän kulutusvarojaan. Se on kaikkea matkailusta konsertteihin, mökkeilystä aurinkorannoille, jalkapalloveikkauksesta standup–iltoihin, ravintoloista ruokablogeihin.

Kyse on palveluiden, elämysten, markkinoiden, mielikuvien, muoti-ilmiöiden, brändäyksen, imagojen jne viidakosta, jota joku menneisyydessä olisi kutsunut humpuukitaloudeksi, mutta joka työllistää nyt enemmän ja enemmän. 

Elämystaloudessakin – kuten perinteisemmässä teollisuudessa – on huolehdittava kustannuskilpailukyvystä. Vientiä ei synny ellei laatu ja hinta ole kohdallaan. Tästä kilpailukykypaketissa on kyse.

Elämystaloudessakaan ravintolaruoka, konserttilippu, opastettu museokierros, jääkiekon kausikortti jne. eivät saa hinnaltaan nousta yli ihmisten maksukyvyn ja -halun. Turistia varsinkaan ei saa pettää hinta-laatusuhteessa. Hän ei suosittele kavereilleen jos kokee tehneensä väärän valinnan.

Asiakas on elämystaloudessa aina oikeassa – hän maksaa palkan. 

Joulupukki on maailman arvokkain brändi ja ilmentää hyvin elämystalouden maailmaa. Sen brändiarvoksi on laskettu peräti 1170 miljardia euroa. Arvokkaimman yhtiön Applen brändiarvo on reilut 50 miljardia. Varsinkin pohjoisessa bion rinnalla kannattaa satsata joulupukin muuntamiseen elämystalouden palveluiksi ja tuotteiksi. Sitä mahdollisuutta ei saa päästää käsistä.

En kuitenkaan vielä suosita, että kesäfestivaaleilla ryhdyttäisiin laulamaan joululauluja.