Sauvakävely ja siskonmakkarasoppa ovat luksusta matkailijalle

Mitä tiedämme matkailusta? Turisti on edelleen synonyymi keihäsmatkailijalle, Espanjan possujuhlijalle tai idän vodkareissuilijaille.

Maine ei ole kovin kummoinen, vaikka jokainen voi nykyäään helposti seikkailla maailman eri puolilla. Kauas on onneksi tultu niistä ajoista, kun Anni-mummin ainoa ulkomaanmatka suuntautui Tukholmaan.

Sitten on se toinen ulottuvuus, johon emme vielä oikein ole tottuneet. Täällä idän ja lännen välisessä pussinpohjassa on pitkään oltu turvallisen tietämättömiä matkailun kasvumahdollisuuksista.

Suomessa tavoitellaan uusia ennätyksiä, kun ulkomaiset yöpymiset viime vuonna kasvoivat 813 000 yöpymisellä 6,6 miljoonaan. Kasvua oli yhteensä 14 prosenttia.

Kärkisijoitukset kiinnostavimpien matkakohteiden listauksissa ja mediahuomio ovat kääntäneet katseet Suomeen tavalla, joka yllätti jopa kokeneet matkailuihmiset. Suomea pidetään trendikkäänä matkakohteena, sillä turistit etsivät uusia ja turvallisiksi miellettyjä maita.

Suomen valtteja ovat muun muassa luonnon läheisyys, väljyys ja hiljaisuus.

Perinteisesti vetovoimaisimpia matkailualueita ovat olleet pääkaupunkiseutu ja Lappi, mutta muutakin tarvitaan.

Alan kotimaiset miehet ja naiset vakuuttavat, että matkailun kestävän kehittämisen näkökulmasta Suomen kannattaisi keskittyä tuottamaan matkailupalveluita asiakasryhmille, jotka ovat valmiita maksamaan laadukkaista elämyksistä. Luksus-elämyksille on maailmalla kova kysyntä.

Moni poistaa jo tässä vaiheessa varmistinta pyssystään. On liikaa ikäviä sanoja, kuten laatu, luksus ja kestävä kehitys. Jäitä hattuun, sanoisin. Se, mikä matkailumaailmassa on ”laatua”, on meille jokapäiväiselämää.

Luksusta matkailijalle on saada kokea samoja asioista, joista alkuasukkaat rakentavat elämänsä iloja. Istuminen saunassa ja pulahtaminen järveen. Kävelyretki marjametsässä. Kahvi ja korvapuusti. Hiihtoretki talvisessa metsässä. Sauvakävelyä ja siskonmakkarasoppaa. Ja niin edelleen.

Matkailijalle on luksusta saada kokea samoja asioista, joista alkuasukkaat rakentavat elämänsä iloja.

Laatua on myös omalaatuisen historiamme osaava tuotteistaminen, pohjoisen elämänkokemuksen ja ankarankin menneisyyden muuttaminen koukuttavaksi tarinaksi.

Kun ei ole ruhtinaspalatseja, kannattaa yrittää kertoa savutorpan ja työläisasunnon stoori kiehtovasti – kyllä vieras mukaan tempautuu ja löytää samastumispintaa! Kyse on perimmiltään itsetunnosta ja ylpeydestä, hyvä tarina seuraa perässä.

PS. Matkailualan tutkimus- ja koulutusinstituutti Lapissa on tehnyt alalla hyvää työtä. Sopii silti pohtia, olisiko etelämmässä mahdollisuuksia vastaavan opetuksen ja tutkimuksen yhdistämiseen.

Tarjoan heti ratkaisun: komea kuttuuri- ja luontoympäristö Savonlinnan voisi olla loistava paikka koota tieto-taitoa, tutkimusta ja opetusta maaseutu- ja kaupunkimatkailusta. Toinen valtakunnallinen alan instituutti sinne siis.