Oliko Alkio populisti?
Timo Soini palasi julkisuuteen pienellä e-kirjasella ”Populismi”.
Soini on tuon poliittisen aatesuunnan tuntija, tutkija ja varsinkin soveltaja. Hän teki gradu-työnsä (1988) oppi-isästään Veikko Vennamosta. Sain sen nuorelta maisterilta omistuskirjoituksella. Kelpo opinnäyte, josta olisi voinut jatkaakin.
Soini ei ryhtynyt populismin tutkijaksi, vaan harjoittamaan sitä käytännössä. Siinä lajissa hän oli mestariaankin parempi. Kun SMP oli Veikko ja Pekka Vennamon johdolla päässyt parhaimmillaan kymmenen prosentin pintaan, Soinin jytkyissä kannatus tuplaantui.
Soinia on Halla-ahonkin paljolti kiittäminen nykyisistä huimista gallup-luvuista. Pelkällä muukalaisvihalla se ei selity.
Suosittelen kirjasen lukemista keskustan johtajille, jotka pohtivat kuumeisesti, kuinka tästä notkosta noustaisiin. Siinä on sellaistakin, johon on syytä yhtyä.
Sanomassa pitää olla myös tunnetta. Pelkällä järjellä ei demokratiassa pärjätä. Sipilän hallituksen politiikassa 90 prosenttia oli oikeaa ja tuloksellista, Suomen talouden viisasta kuntoonpanoa. Mutta kymmenen prosenttia meni vikaan. Siitä pääministeripuolue maksoi hirmuisen hinnan.
Oleellisinta on, että puolue muistaa juurensa. Uusia äänestäjiä tavoiteltaessa ei pidä unohtaa, että vanhatkin voivat liikkua.
Niin tapahtuu, jos yleisesti koetaan puolueen tekojen poikkeavan siitä, mitä varten se on perustettu ja sitä kannatettu. Tunne voi tulla aika pieniltä tuntuvista asioista, kuten jätevesiasetuksesta tai taksiuudistuksesta.
Keskusta on juuriltaan puolueistamme kansallismielisin, snellmanilaisin. Eivät kansallisvaltio ja -tunne ole kuolleet, vaikka EU:ssa ja globaalimarkkinoilla ollaankin.
On aika luonnollista ajatella, että päätösvalta siitä, keitä Suomen rajojen yli saa tulla ja saa Suomessa oleskella, kuuluu suomalaisille. Jos joku tämän näkemyksen ilmaisee tökerösti, ei siitä pidä poliisia vaivata.
Keskusta on alueellisen tasa-arvon ja maan eri osissa asuvien ihmisten tasa-arvon puolustaja.
Kun sote-uudistusta jarrutettiin ja lopulta kaadettiin, puhuttiin tasa-arvoon liittyvistä perustuslaillisista ongelmista, mutta käsittämättömän vähän siitä eriarvoisuudesta, jonka kuntien rahojen loppuminen aiheuttaa ja jota lievittämään maakunta-sotella on hirmuinen kiire.
Keskusta on juuriltaan puolueistamme kansallismielisin.
Sitten otsikon kysymykseen.
Soini on uskovainen katolinen. ”Kansan ääni on Jumalan tahto”, hän sanoo kryptisesti. Veikko Vennamo tyytyi vakuuttamaan, että kyllä kansa tietää.
Alkio kirjoitti 25.9.1918 päiväkirjaansa: ”Tämä kokous antoi minulle uuden uskon kansan-vaiston jumalalliseen merkitykseen”.
Kysymys oli puoluekokouksesta, jossa Kallion esittämä ja Alkion myötäilemä monarkistien kanssa neuvoteltu kompromissiesitys jyrkästi torjuttiin. Tasavalta oli maalaisliitolle niin pyhä asia, että myöntyminen typistetyilläkin valtaoikeuksilla varustettuun kuninkaaseen oli ”syville riveille” mahdoton. Talonpoikaisarmeija oli lähtenyt itsenäisen tasavallan asialle.
Johtajat kuuntelivat kansan ääntä. Heidän luottamuksensa pysyi ja puolueen kannatus parani.