Kaksi vuotta sotaa uuvutti eurooppalaiset
Vain kymmenen prosenttia eurooppalaisista uskoo Ukrainan voittavan Venäjän. En kuulu siihen kymmenekseen. Maat ovat sentään asukasmääriltään ja voimavaroiltaan ihan eri luokkaa.
Länsimaiden tuki on auttanut pysäyttämään hyökkäyksen, mutta ei riittänyt – eikä riitä – karkottamaan hyökkääjiä entisten rajojen taakse.
Myös ukrainalaisten usko voittoon on hiipumassa. Viimeisiä tappioita sodanjohto on selittänyt aseiden ja ammusten, mutta myös sotilaiden puutteella. Ei riitä enää innokkaita vapaaehtoisia etulinjan monttuihin, vaan aseita vältellään monin keinoin, myös livahtamalla länteen tai maksamalla niille, joilla on valta järjestellä vapautuksia. Ukraina on Euroopan korruptoituneimpia maita.
Lännen lähettämien aseiden käyttäjiksi pitää olla tarpeeksi taistelunhaluisia ukrainalaisia, muuten eivät nykyisetkään linjat pidä.
Veronmaksajat Atlantin kummallakin puolella kyselevät, eikö Ukrainaan virtaaville miljardeille dollareille ja euroille olisi käyttöä kotimaissakin. Suomi kuuluu rajamaana ja tuoreen Nato-jäsenyyden innostamana auttamishalukkaimpiin, mutta tokihan apupakettien kaksi ja puoli velkamiljardia ovat iso lisä julkisen taloutemme vajeessa, jota hallitus kivuliain leikkauksin koettaa tasapainottaa.
Venäjälläkin on paljon halua lopettaa sota, joka nielee sadoin tuhansin nuoria miehiä ja tuhansin miljardein ruplia. Sodan tarkoitustakaan eivät kaikki ymmärrä. Putin, vanha tiedustelumies, tietää varmasti kansansa mielialat, joka on pakko jossain vaiheessa ottaa huomioon. Kaikkia protestoijia ei voi vaientaa Navalnyin tapaan.
Zelenskykin tietää omiensa kasvavan kyllästymisen elämään juoksuhaudoissa ja pommien pelossa.
Kun sotaväsymys alkaa hallita kansalaismielipidettä, eivät hallitsijat voi loputtomiin sotaa jatkaa.
Ukraina ei voi voittaa Venäjää. Eikä Venäjä Ukrainaa. Kummankin kannattaisi siis pyrkiä sodan lopettamiseen mahdollisimman pian.
Se pitäisi ja sen voisi tehdä niin, että kumpikin voi sanoa voittaneensa.
Aleksanteri-instituutin johtaja Markku Kangaspuro sanoi, että ”kävi sodassa miten tahansa, se lanseerataan EU:n kansalaisille lännen ja Ukrainan voittona”.
Sekin on varmaa, että Putinin propagandan on selitettävä sota voitolliseksi. René Nyberg sanoi, että oikea tsaari ei häviä sotia. Putinilla ei ole varaa hävitä, ellei halua Nikolai II:n kohtaloa.
”Voitto” on myös semantiikkaa.
Kun muistetaan Putinin julistama tavoite, Ukraina on jo saavuttanut torjuntavoiton eli pelastanut itsenäisyytensä. Sitä kai Mika Aaltola tarkoitti. Niin Stalinin torjunut Suomikin selitti, eikä ollut väärässäkään. Pienentyneelläkin alueella suomalaiset ovat voineet elää ihan hyvää elämää.
Jos neuvotteluissa päädyttäisiin siihen, että Venäjä pitää nykyiset valloituksensa, Putinin olisi helppo julistautua voittajaksi, vaikka päämäärä jäi saavuttamatta. Alueet ovat enimmäkseen venäjänkielisiä, ja niissä äänestettiin venäjänmielisiä presidenttiehdokkaita, viimeksi Janukovytsia. Putin voisi kehua pelastaneensa miljoonia venäläisiä Ukrainan natseilta.
Suurimpia voittajia olisivat ne, jotka välttyisivät sankarivainajan tai sotainvalidin kohtalolta. Mutta myös sekä me, jotka osallistumme sotimisen alati kasvaviin kustannuksiin, että koko muukin ihmiskunta, kun uhka sodan laajenemisesta Naton ja Venäjän väliseksi väistyisi. Se olisikin sellainen Harmagedon, joka jäisi maailmanhistorian viimeiseksi.
Se, että ydinaseilla on nyt vain uhkailtu, ei tarkoita, ettei niitä tosi hädän tullen käytettäisi.