Perussuomalaisten "yksittäistapaukset" seuraavat toisiaan, ja siinä jatkumossa ammuskeleva kansanedustaja ei ole mikään yllätys
Kun perussuomalainen pyssy paukahti Helsingin yössä, kaikki olivat tavattoman hämmästyneitä. Media on löytänyt Joensuun torilta valtavasti epäuskoisia kansalaisia, eikä se itsekään osaa käsitellä asiaa, joka vain odotti tapahtumistaan. Se kertoo, miten perussuomalaisten politiikkaan tuomaan väkivaltaan, erityisesti henkiseen, on jo totuttu.
Myös pääministeri ja presidentti ovat selvästikin tottuneet. Petteri Orpo (kok.) käyttää jatkuvasti aikaansa hallituksen kakkospuolueen uskottavuuden mainostamiseen. Presidentinvaalien toisen kierroksen ääntenkalastelun huippu oli, kun Alexander Stubb kutsui perussuomalaisia ”rakentavaksi puolueeksi”.
Ne olivat ne vaalit, joissa perussuomalaisten ehdokas varasti vaalilauseekseen häirinnän- ja syrjinnänvastaisessa työssä käytettävän termin ”turvallinen tila”. Tämä ehdokas oli se, joka on räikeimmällä tavalla Suomen historiassa puoluepolitisoinut eduskunnan puhemiehen tehtävän, mutta siihenkin me olemme jo tottuneet. Matka uuteen normaaliin jatkuu huomaamattamme.
Sisäministeri Mari Rantasen (ps.) vappupuheessa oli varmaan alun perinkin tarkoitus puhua sisäisestä turvallisuudesta, mutta Timo Vornasen (ps.) laukaistua aseensa puhetta oli pakko vähän säätää. Apuun haettiin yksittäistapaus-retoriikka. Sitä rasistiset liikkeet käyttävät pilkallisesti aina, kun maahanmuuttajataustainen henkilö tekee rikoksen.
Perussuomalaisilla ei oman, korkeimpaan johtoon asti ulottuvan käytös- ja rikoshistoriansa pohjalta pitäisi antaa mitään neuvoja sisäisestä turvallisuudesta. Puolue vaikuttaa olevan liike, joka kanavoi valtaan erilaisia sopeutumattomia ja käytöshäiriöisiä henkilöitä. Yksittäistapaukset seuraavat yhä uudelleen toisiaan, ja räikeimmistä sitten hankkiudutaan eroon, jos paine käy liian suureksi.
Kevään perussuomalaisia yksittäisuutisia: Haapaveden kunnanvaltuuston varapuheenjohtajaa (ps.) vastaan on nostettu syyte ruokakaupassa tapahtuneesta hyökkäyksestä paikallislehden päätoimittajaa kohtaan. Tilanteessa valtuutetun, ammatiltaan opettaja, epäillään sylkeneen päätoimittajaa kohti. Vaasassa lautamiehenä toimiva henkilö (ps.) vihjasi pedofiliasta Pekka Haaviston (vihr.) otettua osaa Vantaalla menehtyneen 12-vuotiaan pojan kuolemaan.
Kun tieto Vantaan kouluampumisesta tuli, kaikilta luonnollisesti odotettiin pidättäytymistä politikoinnista. Perussuomalaisia se ei koskenut: nopeasti lennähteli erilaisia rankaisemiseen perustuvia ehdotuksia maailman parantamiseksi.
Tapausta kommentoi vailla mitään kyseenalaistamista myös puolueen puheenjohtaja, joka viime kesän paljastusten perusteella on täysi-ikäisenä aikuisena hekumoinut ammuskelulla. Hänkin tekee käytöksellään historiaa: Suomella ei ole koskaan ennen ollut leikkauksilla pelleilevää valtiovarainministeriä.
Perussuomalaisten aktiivinen heiluminen koulukiusaamisen ja koulukysymysten ratkaisijana on irvokasta ottaen huomioon, että he itse ovat tuoneet politiikkaan poikkeuksellisen julman kiusaamiskulttuurin.
Esimerkiksi varapuheenjohtaja Sebastian Tynkkysen julkaisema videomateriaali on jatkuvaa vihamielistä riekkumista. Hänen videoidensa otsikoissa ”jauhotetaan”, ”isketään ilmat pois” ja ”suolataan”. Tätä jakavaa ja aggressiivista sisältöä kohdistetaan erityisesti nuorille, joille Tynkkynen on perustanut myös ”valmennusohjelman”. Helsingin Sanomat uutisoi tammikuussa, kriittisiä kysymyksiä esittämättä, että yksi ohjelman tarkoitus on tukea perussuomalaisia nuoria, kun ”vastapuoli on saanut lytättyä täysin maahan”.
Epäselväksi jää, kuka tai mikä on tämä lyttäävä ”vastapuoli”, koska politiikassa perussuomalaisilla ei ole mitään ”vastapuolta” tai toista ääripäätä, vaan perussuomalaisten käytös poikkeaa kaikista muista.
Koulujen oppimistuloksissa perussuomalaiset osoittelevat S2-oppilaita, vaikka monissa Suomen perus- ja kantasuomalaisimmissa kunnissa koululaisten päättötodistusten keskiarvot ovat vaatimatonta tasoa, samoin kuin näiden kuntien työllisyysaste.
Muiden pitää sietää perussuomalaista faktojen valikointia ja sananvapautta, mutta perussuomalaisten oma hipiä on yhtä herkkä kuin Trumpilla ja Putinilla.
Kun oppositio huhtikuussa arvosteli sosiaali- ja terveysministerin (ps.) tekemisiä, puolueen puheenjohtaja kutsui tätä koulukiusaamiseksi. Erityisesti tänä kouluampumisen keväänä on häpeällistä, että koululaiset otetaan välikappaleeksi, kun hyväosainen perussuomalainen puolustaa itseään.
Parhaillaan haetaan oikeuskäsittelyyn puolueen kuntavaalimainosta, jossa vihjailtiin, että vuokrakerrostalossa vain suomalaisilla sukunimillä olevat ovat jonottaneet asuntonsa rehellisesti.
Mutta ei, jutussa ei selvitetä sitä, oliko mainos rasistinen, vaan sitä, loukattiinko perussuomalaisia, kun Helsingin kaupunki poisti mainoksen.