Keskusta haluaa toiselle asteelle kohtuullisia koulumatkoja

Keskusta nosti eduskunnan istuntokauden avajaiskeskustelussa esiin ajatuksen toisen asteen lähikoulusta. Yksinkertaisuudessaan kyse on siitä, että ammatillisen koulutuksen yleissivistävät aineet voisi opiskella omassa lähilukiossa ja että toisen asteen oppilaitoksilla olisi selvä mandaatti käyttää tarvittaessa yhteisiä tiloja esimerkiksi liikunnassa.

Avaus kumpuaa huolesta, jota eri puolilla Suomea kannetaan nuorten pitkistä koulumatkoista erityisesti toisella asteella. Saan asiasta palautetta säännöllisesti kiertäessäni Suomea. Lukio sijaitsee usein vielä kohtuullisen lähellä, mutta ammattikouluun pitäisi lähteä monissa tapauksissa jo maakunnan keskuskaupunkiin.

Tilanne vaikuttaa isosti nuorten ja heidän perheidensä arkeen. Varhainen itsenäistyminen onnistuu hyvin monelta, mutta ei kaikilta. Olen itse muuttanut kotoa 250 kilometrin päähän urheilulukioon 16-vuotiaana ja koen, että sen ikäisten olisi hyvä asustella vielä kotosalla. Matka- ja majoituskustannuksetkaan eivät välttämättä ole pienimmästä päästä.

Kyseessä on myös iso yhteiskunnallinen kysymys. Kun nuoret lähtevät jo tuossa iässä pois kotikonnuilta, heistä harmittavan harva enää palaa.

Toisen asteen koulutuksen saavutettavuudessa on kyse monella tavalla merkittävästä asiasta, jota mietitään myös koulutuspoliittisen selonteon työstössä. Siksi olikin harmillista huomata, miten kokoomuksessa suhtauduttiin alueiden ihmisten hätähuutoihin ja keskustan ratkaisuehdotukseen: väärin ymmärtämällä sekä pelkoa lietsomalla. Ratkaisuhakuisuus ja koko Suomen näkökulma loistivat poissaolollaan.

Kokoomuksen ydinväite siitä, että ajamme niin sanottua nuorisokoulua, joka yhdistäisi ammatillisen ja lukiokoulutuksen ei yksinkertaisesti pidä paikkaansa. Keskusta kannattaa erillistä lukio- ja ammatillista koulutusta jatkossakin.

Keskustan lähikouluajattelun yksinkertainen idea on, että jos oppilas aloittaisi opintonsa yleissivistävillä aineilla, hän voisi asua hieman pidempään kotona. Jos yleissivistävät opinnot taas ajoittuisivat myöhempään vaiheeseen opiskelua, se tarjoaisi vastaavan mahdollisuuden siinä vaiheessa. Kaksoistutkintojen tekeminen helpottuisi myös varmasti. On lisäksi mietittävä monenlaista oppilaitosten yhdessä tekemistä, jotta entistä vähäisemmillä oppilasmäärillä pystytään opetusta järjestämään.

Esittämämme ratkaisu on realistinen ja osuu hyvin yhteen toisen asteen oppioikeuden ikärajan nostamisen kanssa. Koska haluamme uudesta mallista joustavan, uudistuksen yhteydessä tullaan lisäämään niin sanottua moduuliperäistä oppimista.

Suomeksi sanottuna lukiota tai ammattikoulua voi jatkossa joissakin tapauksissa suorittaa myös osina. Opintoja esimerkiksi kansalaisopiston pitkältä linjalta voidaan hyväksyä osaksi toisen asteen koulutusta.

Sama ajattelu mahdollistaisi erinomaisesti ammatillisiin opintoihin kuuluvan yleissivistävän koulutuksen suorittamisen osana ja mahdollisimman lähellä. Usein tila voisi olla käytännössä lukio, mutta miksei joissakin tapauksissa myös vapaan sivistystyön opinahjo.

Muutos on tärkeää paitsi nykyhetkeä, myös tulevaa varten. Syntyvät pienet ikäluokat ja ikääntyvät suuret ikäluokat tulevat muuttamaan Suomea. Monia tuo muutos pelottaa. Keskustan tehtävä on tuoda toivon näköaloja pelon ja ikäluokka-ahdistuksen sijaan.

Vanhoista kaavoista kiinni pitämällä emme selviä. Tulevina vuosikymmeninä tarvitaan entistä enemmän luovia ratkaisuja, käytännöllistä yhteistyötä ja maalaisjärkeä. Siksi emme halua rakentaa muureja ammattikoulu- ja lukio-opiskelijoiden välille.

Jokainen nuori on yhtä arvokas ja jokaisella pitäisi olla mahdollisuus rauhalliseen kasvuun ja pesästä lentämiseen siinä vaiheessa, kun omat siivet kantavat riittävästi. Jokaisella nuorella pitää olla mahdollisuudet kasvaa täyteen mittaansa.