Työrauha toimittajille ja tutkijoille
Toimittajien ja tutkijoiden maalittaminen sekä häirintä ovat lähteneet uusille kierroksille viime viikkojen aikana.
Masinoitujen iskujen tekijät pyrkivät rajoittamaan sananvapautta ja toimituksellista riippumattomuutta, jotka ovat mitä suurimmassa määrin osa toimivaa demokratiaa.
Henkilöön menevät hyökkäykset ovat kohteelle rankkoja kokemuksia ja työkyky voi helposti kadota. Pelko musertaa. Ja juuri tätä häiritsijät toivovat.
Häiritsijät toivovat, ettei toimittaja tai tutkija enää viestisi aiheesta. Aiheesta vaikeneminen luultavasti on häiriköijälle hyödyllistä.
Erityisen huolestuttavaa on, että häirintään ovat osallistuneet myös poliitikot ja kansanedustajat. Eduskunnan olen oppinut tuntemaan työpaikkana, jossa asiat riitelevät, eikä henkilökohtaisuuksiin mennä ja jossa kaikki ovat kohteliaita toisilleen.
Tuntuu uskomattomalta, että tämä on Suomessa 2020-luvulla julistettava ääneen.
On helppoa nähdä pelottavia tulevaisuuskuvia siitä, minkälainen maailma tai Suomi olisi, mikäli häiriköijien toiveet toteutuisivat.
Suomi lehdistövapauden yhtenä ykkösmaana ei olisi enää ykkösmaa, eikä muutenkaan tuntemamme edistyksellinen pohjoismainen hyvinvointivaltio.
Viime aikoina on paljon ollut esillä rajat siitä, millä voi ja millä ei voi vitsailla sekä rajat siitä, mitä korttia voi heiluttaa ja mitä korttia ei voi heiluttaa.
Ilmeisesti juuri elämässämme ajassa sananvapaus ja toimituksellinen riippumattomuus ovat myös niitä vaarassa olevia asioita, joita pitää voimallisesti puolustaa.
Toimittajien ja tutkijoiden työrauhan ympärillä pitää itsestään selvästi olla rajat.
Tuntuu uskomattomalta, että tämä on Suomessa 2020-luvulla julistettava ääneen.