Maailma ilman ydinasesopimuksia on jo oven takana

Asiantuntijoiden mukaan tulevaisuus on täynnä vaaroja, mutta ydinaseiden uhkaan suhtaudutaan toistaiseksi melko välinpitämättömästi
Ydinaseet

Yhdysvallat ja Neuvostoliitto onnistuivat sopimaan ydinaserajoituksista niin keskellä kylmää sotaa kuin Neuvostoliiton romahtamista seuranneessa suojasäässä. Nykyään vaikuttaa siltä, ettei kansainvälisen politiikan tilanne ole tarpeeksi huono tai hyvä uusien sopimusten synnylle – tai entisten säilyttämiselle.

Britannian entisen Nato-lähettilään sir Adam Thomsonin mukaan painetta neuvotteluihin ei esiinny samaan tapaan kuin 1900-luvulla.

– Suhtaudumme ydinaseiden muodostamaan vaaran hallintaan hyvin välinpitämättömästi, European Leadership Networkia johtava Thomson sanoi Ulkopoliittisen instituutin seminaarissa.

Hänen mukaansa olemme lähellä ”tuntematonta ja epämiellyttävää” maailmaa, jossa kahden suurimman ydinasevallan välillä ei ole voimassa olevia ydinaseiden rajoitussopimuksia. Sekä Venäjä että Yhdysvallat ovat ilmoittaneet irrottautuvansa keskimatkan ydinohjuksia koskevasta INF-sopimuksesta eivätkä näkymät ole valoisat myöskään 2021 umpeutuvan Start-sopimuksen osalta.

Yhdysvaltain entisen apulaisulkoministerin Frank A. Rosen mukaan geopoliittisen ympäristön muutos ja teknologian kehitys ovat jo ajat sitten ajaneet nykyisten sopimusten edelle. Hän kertoi Venäjän ehdottaneen Yhdysvalloille jo yli kymmenen vuotta sitten molempien luopumista INF-sopimuksesta, koska se ei enää vastannut turvallisuustilannetta.

Rosen mukaan Venäjälle ydinaseet ovat olleet aina turvallisuuden takeena tärkeitä, koska maalla ei käytännössä ole liittolaisia eikä modernia taloutta.

Kiina on Venäjälle yhteistyöstä huolimatta myös uhka, ja Yhdysvalloille se on sitä vielä suuremmassa määrin. Keskimatkan ohjuksiin tukeutuva Kiina ei ole ollut innokas liittymään sopimuksiin.

– Yhdysvaltain näkökulmasta on vaikea nähdä tulevaisuutta aserajoituksille, jos Kiinaa ei saada mukaan, Rose sanoo.

Teknologian kehitys taas on sanellut sen, että uudenlaisia ydinaseita sekä niihin liittyviin järjestelmiin – kuten satelliitteihin – kohdistuvia uhkia on paljon jo enemmän sopimusten ulkopuolella kuin niiden piirissä.

Miten päästä tilanteeseen, jossa neuvottelut ydinaseiden rajoittamiseksi olisivat jälleen realistisia? Thomsonin mukaan siihen voidaan tarvita todella tuhoisa herätys.

– Jos otetaan huomioon, kuinka lähellä maailma on 75 vuoden aikana käynyt ydinräjähdystä erehdyksen tai virhearvion takia, vaikuttaa siltä, että maailman mahdollisuudet selvitä seuraavista monimutkaisista 75 vuodesta ilman ydinräjähdystä ovat häviävän pienet, Thomson kuvaili.

Toinen mahdollisuus on perustava yhteiskunnallinen muutos, mutta siihen voi kulua todella pitkä aika.

– Katsokaa, kauanko ilmastonmuutokselta kesti nousta kansainväliseksi huolenaiheeksi, Thomson muistuttaa.

  • USA ja Neuvostoliitto sopivat vuonna 1987 keskipitkänmatkan ohjusten (Intermediate-Range Nuclear Forces, INF) kieltämisestä. Sopimus kieltää 500–5 500 kilometriä kantavat maalle sijoitetut ballistiset ja risteilyohjukset. Venäjä on jäädyttänyt osallistumisensa sopimukseen, Yhdysvallat aikoo irtautua siitä viimeistään elokuussa.
  • Strategisia aseita koskeva uusi Start -sopimus tuli voimaan helmikuussa 2011. Sen myötä Yhdysvallat ja Venäjä sitoutuivat vähentämään strategisten ydinaseidensa määrää 30 prosentilla helmikuuhun 2018 mennessä. Sopimus umpeutuu helmikuussa 2021.
  • Ydinaseiden leviämisen estämiseksi solmittu ydinsulkusopimus (Treaty on the Non-Proliferation of Nuclear Weapons, NPT) astui voimaan 1970. Se on ainoa monenkeskinen ydinaseriisuntaa koskeva sitoumus, joka on pysyvästi voimassa ja kattaa lähes kaikki maat.

Lähde: https://www.armscontrol.org/treaties