Millaista tiedettä kannattaa rahoittaa?
Viime viikkoina sosiaalisessa mediassa on keskusteltu siitä, mitä asioita on perusteltua tutkia julkisella rahoituksella. Keskustelussa on esitelty osin vähätellen ja osin ihmetellen erilaisia tutkimusaiheita ja kysytty, miksi tämä ja tuo tutkimus saavat rahoitusta.
Tiedeministerinä en ole ottanut osaa yksittäisten tutkimusaiheiden tarpeellisuuden arviointiin.
Pidän tärkeänä, että Suomessa on tutkimuksen vapaus. Se tarkoittaa, että valtio rahoittaa tutkimusta tekeviä tahoja kuten yliopistoja, tutkimuslaitoksia ja Suomen Akatemiaa ja ohjaa niitä yleisellä tasolla. Poliitikot eivät kuitenkaan määrää yksittäisten tutkimusten aiheita saati sopivia lopputuloksia.
Tieteen vaikuttavuus on ytimessä, kun puhutaan siitä, millaista tutkimusta verovaroilla pitäisi rahoittaa. Tieteen vaikuttavuuden mittaaminen ei kuitenkaan ole helppoa.
Koska maailma ei ole laboratorio, voi syy-seuraussuhteiden todentaminen olla jo lähtökohtaisesti mahdotonta. Tutkimus ammentaa edeltäjistään, joten vaikuttavuuden kohdentaminen juuri tiettyyn tutkimukseen on vaikeaa. Tutkimus sekä kumuloituu, eli rakentuu jo olemassa olevan tiedon päälle, että korjaa itseään.
Tutkimuksen vaikuttavuus on tutkimuksen suoraa ja epäsuoraa vaikutusta, joka hyödyttää yhteiskuntaa, ympäristöä ja taloutta sekä ihmisten hyvinvointia. Tutkimuksella on monenlaisia välittömiä ”vaikutuksia”, mutta vaikuttavuus ilmenee usein vasta pidemmällä aikavälillä, ja sitä on vaikeampaa ennakoida.
Emme voi koskaan täysin varmasti tietää, mitä tutkimusta seuraavaksi tarvitaan ja minkä tutkimusryhmän työn sivutuotteena syntyneestä löydöksestä kehittyy seuraava maailmaa mullistava keksintö. Uudessa tilanteessa joku aiemmin sivuroolissa ollut tutkimus voikin nousta arvoon arvaamattomaan.
Kulunut koronapandemia on korostanut tieteen merkitystä yhteiskuntamme selviämiselle.
Pandemian alkuaikoina janosimme tietoa viruksesta: Miten virukselta voi suojautua? Miten se tarttuu? Miten sairastunutta ihmistä voidaan hoitaa?
Tietoa saatiin nopeasti ja viikkojen ja kuukausien kuluessa tieteellinen tutkimus myös korjasi itse itseään ja todisti aiempia oletuksia vääriksi. Nyt yhteiskuntamme alkaa pikkuhiljaa avautua pitkän poikkeusajan jälkeen, kiitos tutkitun tiedon ja sen avulla kehitettyjen koronarokotteiden.
Koronatutkimusta ja koronarokotteen kehittämiseen vaadittua osaamista ei kuitenkaan ei polkaistu käyntiin tyhjästä. Taustalla oli vuosikymmenten tutkimustyö viruksista ja rokotetutkimuksen metodien kehittyminen.
Rokotteita ei oltaisi kehitetty tällaista vauhtia ilman aiempaa syvällistä osaamista koronaviruksista ja ymmärrystä siitä, miten tuota tutkimusta voidaan hyödyntää uuden koronavirustyypin aiheuttaman pandemian pysäyttämisessä.
Tieteen vaikuttavuus ja tieteen vapaus eivät siis ole toisilleen vastakkaisia asioita, kuten eivät myöskään ole perustutkimus ja soveltava tutkimus. Molempia tarvitaan.