EU:n pakkauksia ja pakkausjätettä koskeva asetusehdotus on ongelmallinen
Euroopan komissio julkaisi viime vuoden lopulla pakkauksia ja pakkausjätettä koskevan asetusehdotuksen.
Lähtökohta asetuksessa on, että kaikkien pakkausten on oltava joko uudelleenkäytettäviä tai kierrätettäviä vuoteen 2030 mennessä.
Valitettavasti esitys näyttää suosivan uudelleenkäytettäviä pakkauksia kierrätettävien kustannuksella ja on ristiriidassa EU:n kiertotalouden toimintasuunnitelman tavoitteen kanssa.
Jälleen olemme tilanteessa, jossa komission asetusehdotuksen tieteeseen perustava arviointi on vähintäänkin puutteellinen.
Esimerkiksi asetetut käyttövelvoitteet uudelleenkäytettäville pakkauksille ovat täysin epärealistiset.
Take away -pakkausten osalta asetetut vaatimukset ovat suorastaan käsittämättömät. Komission esityksen mukaan juomat tulisi tarjoilla vuoteen 2030 mennessä 20-prosenttisesti ja vuoteen 2040 mennessä jopa 80-prosenttisesti uudelleenkäytettävissä astioissa.
Ruokapakkausten osalta 2030 mennessä 10-prosenttisesti ja vuoteen 2040 mennessä 40-prosenttisesti. Pohjimmiltaan tämä tarkoittaisi, että nykyisin käytettäviä ja helposti kierrätettäviä kuitupohjaisia take away -pakkauksia korvattaisiin paksusta muovista tehdyillä pestävillä pakkauksilla tai muilla vastaavilla ratkaisuilla.
Ongelmallinen asetusehdotus johtaisi pahimmillaan muovin suurempaan käyttöön uusiutuvien raaka-aineiden kustannuksella.
Tosiasiassa uudelleenkäytettävien pakkausten logistiikkaan ja puhdistamiseen tarvitaan myös paljon energiaa, vettä ja kemikaaleja.
Muovin käyttöä ei vähennetä asettamalla epärealistisia tavoitteita uudelleenkäytettäville pakkauksille. Pahimmallaan käy juuri päinvastoin.
On myös hyvä tunnistaa, ettei ole näyttöä siitä, että uudelleenkäytettävät astiat palautuisivat sataprosenttisesti järjestelmään tai vähentäisivät pakkaamisen ympäristövaikutuksia.
Tosiasiassa uudelleenkäytettävien pakkausten logistiikkaan ja puhdistamiseen tarvitaan myös paljon energiaa, vettä ja kemikaaleja.
Tämä on syytä ottaa huomioon, kun verrataan uudelleen käytettäviä pakkauksia ja kierrätettäviä pakkauksia.
Osallistun vielä seuraavaan maatalous- ja kalastusneuvostoon 30.5.2023, jossa käydään suuntaviivakeskustelu asetusehdotuksesta erityisesti pakkausjätteen määrän vähentämisen, elintarviketurvallisuuden ja ruokahävikin näkökulmasta.
Suomella on asetusehdotukseen hyvät ja kriittiset kannat. Kannoissa tulee esille, että komission vaikutustenarviot ovat puutteelliset tässäkin asetusehdotuksessa. Muun muassa vaikutukset ruokahävikin syntymiseen ovat täysin riittämättömät.
On tärkeää varmistaa, että ehdotettujen toimenpiteiden kokonaisympäristövaikutukset ovat myönteisiä.
Uudelleenkäyttöä koskevista vaatimuksista on voitava poiketa, kun se on perusteltua ympäristövaikutusten kokonaisarvioinnin perusteella.
On vähintäänkin erikoista, että uusiutuvien materiaalien käyttöä halutaan samanaikaisesti rangaista ja vähentää. Niiden kierrätys toimii hyvin Suomessa ja muualla Euroopassa.
Asetusehdotuksessa olisikin syytä huomioida jäsenvaltioiden kansalliset erityispiirteet. Suomessa on jo edistykselliset ja hyvin toimivat kansalliset tuottajavastuu- ja panttipalautusjärjestelmät käytössä.