Metsätaloutta vai suojelua – vaiko molempia?
Vaalien läheisyyden voi huomata monesta asiasta, myös metsien ympärillä ja sisällä käytävästä kärjekkäästä keskustelusta. Keskustelua seuraamalla voisi päätellä, että olemme metsiemme suhteen joko–tai-tilanteessa. Joko suojelua tai hakkuita. Luonnon monimuotoisuutta tai talouskäyttöä. Nieluja tai niiden romahdus.
Metsien pitäisi yhdistää meitä suomalaisia, ei erottaa. Kavahdan voimia, jotka pakottavat suomalaiset valitsemaan metsäpolitiikassa leirinsä.
Käytän esimerkkinä valtion metsiä. Metsähallituksen monikäyttömetsien puusto kasvaa yli 13 miljoonaa kuutiota vuodessa. Toteutuneet hakkuut ovat puolestaan olleet vuosittain noin 6 miljoonaa kuutiota.
Metsähallitus ei tee hakkuita vanhoissa, arvokkaissa tai luonnontilaisissa metsissä. Valtion metsiä on lakisääteisessä suojelussa tai suojeluohjelmissa yli 2,1 miljoonaa hehtaaria.
Tässä yhteydessä lienee syytä kerrata myös viime viikkoina otsikoissa olleen Aalistunturin tilanne. Aalistunturin eteläpuolella suoritetaan parhaillaan metsänhoidollisia, harvennuspainotteisia hakkuita. Itse Aalistunturi on suojeltu ja siellä harvennuksia ei tehdä.
Talousmetsässä hakkuut ovat metsänhoitoa, jotta jäljelle jäävä puusto pääsee järeytymään. Kaikki arvokkaat luontokohteet on rajattu hakkuiden ulkopuolelle.
Metsät – sekä yhteiset että satojen tuhansien suomalaisten omistamat – ovat monin tavoin hyvinvointimme perusta. Metsätalous on vientiteollisuuden kivijalkoja ja tarjoaa työtä tuhansille suomalaisille. Metsät ovat iso osa suomalaista varallisuutta isolle osalle suomalaisia, noin 600 000 suomalaista omistaa metsää.
Metsät ovat paikka, jossa jopa miljoonat suomalaiset retkeilevät ja virkistyvät. Metsät ovat ihan meille kaikille viidelle ja puolelle miljoonalle suomalaiselle osa jokapäiväistä elämäämme niinä tuotteina, joita kulutamme ja käytämme.
Riittääkö metsää näin moneksi? Aivan varmasti. Me suomalaiset olemme hoitaneet vastuullisesti metsiämme jo vuosikymmeniä. Suomen metsissä olevan puun määrä kasvaa joka vuosi. Puuston vuotuinen kasvu on jo kauan ollut suurempi kuin hakkuut. Puuston vuotuinen kasvu on jo useamman vuoden ajan ollut yli sata miljoonaa kuutiota vuodessa.
Suomen metsien puuston poistuma oli 92 miljoonaa kuutiometriä vuonna 2021. Tämä puumäärä sisältää hakkuukertymän lisäksi metsään jäävän hakkuutähteen runkopuun sekä luontaisesti kuolleen runkopuun.
Hyviä metsänhoitotapoja on syytä vaalia myös tulevaisuudessa. Tarvitaan yhä enemmän tietoa, taitoa ja kannusteita. Myös niille metsänomistajille, jotka eivät aktiivisesti toimi itse metsänhoidon parissa.
Luontoarvojen kunnioittaminen ja suojelu ovat kiinteä osa suomalaista metsäsuhdetta. Parhaiten se onnistuu vapaaehtoisten toimien avulla, kuten Metso- ja Helmi-ohjelmilla, joilla vahvistetaan Suomen luonnon monimuotoisuutta ja turvataan luonnon tarjoamia elintärkeitä ekosysteemipalveluita.
Vapaaehtoisia toimia onkin syytä jatkaa myös tulevalla hallituskaudella. On metsänomistajan oma asia päättää, miten metsänsä parhaiten hyödyntää.
Metsät eivät ole joko tai. Ne ovat sekä että.
