Kansanäänestyksiä ei tule tuomita

Brittien Brexit-äänestyksen jälkeen on esitetty kritiikkiä neuvoa antavia kansanäänestyksiä kohtaan. Kansanäänestyksiä on nimitetty huutoäänestyksiksi.

Suomessa neuvoa antava kansanäänestys on järjestetty kaksi kertaa. Vuonna 1931 äänestettiin kieltolain lakkauttamisesta ja vuonna 1994 Euroopan unioniin liittymisestä. Kansanäänestyksen järjestäminen on meillä poikkeuksellisen painava demokraattinen keino.

Näin pitääkin olla.

En kannata kansanäänestystä Suomen EU-jäsenyydestä pelkästä äänestämisen ilosta.

Kansanäänestykset pitää valmistella huolella. Äänestäjille on tarjottava uskottava kuva siitä, mitä äänestämisen tuloksena tapahtuu, oli vaihtoehto kumpi tahansa. Jos tarjolla on vain hyppy tuntemattomaan, äänestys on arpapeliä.

Kukaan ei ole esittänyt millaista yhteistyösopimusta Suomi hakisi. EU-jäsenyydestä riippumatta kauppaa on käytävä ja ihmisten on voitava työllistyä sekä päästä opiskelemaan EU-maihin.

Britannia miettii nyt äänestyksen jälkeen yhteistyösopimuksensa muotoa. Asia olisi pitänyt miettiä valmiiksi ennen äänestystä.

David Cameron pelasi kansanäänestyksellä upporikasta ja rutiköyhää.

Hän yritti vetää puolueensa rivit suoriksi ja palauttaa kannatuksensa. Se on huono peruste kansanäänestykselle.

Vaikka Cameron ei itse kannattanut eroa, hänen olisi pääministerinä pitänyt valmistautua myös erovaihtoehtoon.

Jotkut pitävät Norjan mallia hyvänä. Silloin Britannia noudattaisi kaikkea sisämarkkinalainsäädäntöä ja turvaisi omat markkinansa. Briteillä ei olisi kuitenkaan valtaa EU:ssa tehtäviin päätöksiin.

Britannia menettäisi myös jäsenmaksualennuksensa ja voisi maksaa uudesta jäsenyydestään enemmän kuin EU-jäsenyydestään.

Britannia ei ole nyt tilanteessa, jossa se voi poimia rusinat pullasta. Uusi pääministeri Theresa May lähtee neuvotteluihin hattu kourassa.

Neuvottelut Britannian kanssa pitää hoitaa asianmukaisesti. Yhteistyön pitää jatkua EU-maiden ja Britannian kesken. Se on kaikkien etu, myös suomalaisten.