Ukrainan sodalla kauaskantoiset seuraukset
Venäjä pommittaa Ukrainaa yötä päivää. Me kansalaiset seuraamme huolestuneina ja kauhuissaan iskujen tuhoa, saarrettuja kaupunkeja, tuhottuja rakennuksia ja ihmisten epätoivoa.
Mitä tästä seuraa?
En ole koskaan käynyt Ukrainassa tai Kiovassa. Mutta olen nähnyt millaista tuhoa Venäjä sai aikaan Tshetsheniassa ja sen pääkaupungissa Groznyissa.
Osallistuin vuoden 2000 maaliskuussa Euroopan Neuvoston valtuuskunnan matkalle Moskovaan sekä Groznyiin.
Valtuuskuntamme oli ensimmäinen länsimainen delegaatio Tshetshenian verisen sodan jälkeen (12.12.1999– 6.2.2000). Sissisota jatkui vuoteen 2009.
Tiesimme pommituksista ja tuhoista, mutta emme olleet varautuneet siihen, että Helsingin kokoinen kaupunki oli pommitettu käytännössä maan tasalle.
Muistan miten Groznyita lähestyttäessä aloin laskea kuinka monta rakennusta oli vaurioitunut pommeista.
Ydinkeskustaan tultaessa ei ollut mitään laskettavaa, ei ollut taloja, ei koteja – vain raunioita ja taas raunioita. Keskellä kaupunkia oli valtava kuoppa ja tyhjyyttä.
Moskovassa meille oli kerrottu, että venäläiset taistelevat terrorismia, bandiitteja ja rikollisuutta vastaan.
Mukanamme olleet Venäjän viranomaiset olivat yhtä järkyttyneitä kuin me kaikki. Se osoitti, etteivät he tienneet, mitä heidän oman maansa armeija oli määrätty tekemään.
Venäjä erotettiin Euroopan neuvostosta. Äänestin erottamisen puolesta.
Suomessa etenemme johdonmukaisesti kohti uusia turvallisuuspoliittisia ratkaisuja.
Nyt Venäjä on hyökännyt itsenäisen naapurivaltionsa Ukrainan kimppuun.
Putin on jo vuosia puhunut Venäjän vanhan imperiumin palauttamisesta. Mutta me emme uskoneet sotaan, emme uskoneet, että Venäjä hyökkää naapurinsa kimppuun, kunnes niin tapahtui.
Sota yhdisti salamannopeasti hajanaisen Ukrainan. Yhtenäinen Ukraina taistelee urhoollisesti suurta Venäjää vastaan.
Putinin uusin sotaretki yhdisti myös EU:n. Nyt EU toimi nopeasti. Hyväksytyt pakotteet ovat laajemmat ja kovemmat kuin vuonna 2014 Krimin valtauksen jälkeen.
Lisäksi EU-maat tekivät yksimielisen päätöksen toimittaa rahaa Ukrainalle aseiden ostoon. Merkittävä, täysin uusi periaatteellinen päätös.
Venäjän hyökkäys Ukrainaan muutti eurooppalaisen mielenmaiseman ja turvallisuusjärjestelmän.
Ukraina on monen EU-maan naapuri. Sota lähialueella koskettaa aivan eri tavalla kuin aikaisemmat Putinin sodat.
Saksa ensimmäisenä muutti täydellisesti turvallisuuspolitiikkansa. Saksa päätti lisätä sotilasmenojaan 100 miljardilla eurolla. Se vastaa kahta Venäjän vuotuista sotilasbudjettia.
Trump yritti vuosia saada Saksaa ja monia muita Nato-maita käyttämään enemmän rahaa puolustukseen. Onnistumatta.
Uusi tilanne on pakottanut myös Suomen harkitsemaan uudelleen turvallisuuspoliittisia valintojaan.
Pitäisikö Suomen liittyä Natoon? Milloin on oikea aika mahdolliselle hakemukselle?
Minulla on vahva luottamus Suomen turvallisuudesta päättäviin.
Suomi on kulkenut johdonmukaisesti kohti Nato-kumppanuutta. Suomi täyttää jäsenyysehdot ja ovi on avoin. Tämä kävi selväksi, kun presidentti Niinistö tapasi Yhdysvaltojen presidentin Joe Bidenin.
Suomi on liikahtanut selvästi tiiviimpään yhteistyöhön Yhdysvaltojen kanssa. Presidentti Niinistö korosti aivan oikein, ettei ole lainkaan huono asia, jos Venäjä huomaa sen.
Ajat ovat muuttuneet. Suomessa etenemme johdonmukaisesti kohti uusia turvallisuuspoliittisia ratkaisuja.
