Kuka olisi citymaalaisten asialla?
Suomalainen aluepolitiikka on ummehtunutta. Olemme aluepolitiikan taantumassa ja ajassa, joka tarvitsisi visioita ja avauksia koko Suomen kehittämiseksi.
Aluepolitiikka on 2020-luvun kriiseissä ja myrskyissä muutospaineiden äärellä. Vanhaan ei voida palata. Vanhat instituutiot, kuten suurimmat puolueet ja ministeriöt eivät aluepolitiikkaa tue.
Helsingissä laaditut visiopaperit ja strategiaprosessit eivät muutu alueiden Suomessa resurssijaoksi, kokeiluiksi tai toiminnaksi. Politiikkaa muuttuu ja alueet muuttuvat, myös aluepolitiikan tulee muuttua.
Olisiko keskustalainen ratkaisu koukata identiteetin kautta kohti alueiden äänestäjiä?
Toimittaja-kirjailija Anne Lampinen julkaisi viime viikolla Into Kustannus Oy:n Cityihmiset landella-tietokirjan. Teoksessa 12 citymaalaista kertoo omintakeisesta tavastaan elää maaseudulla ja kokemuksiaan citymaalaisuudesta.
Mukana myös ehtaa faktaa maaseudusta tutkimusten, artikkeleiden ja haastatteluiden muodossa. Koronapandemia pakotti työnantajat vapauttamaan etätyön. Toimihenkilöt vapautettiin kaupunkien toimistopöytien kahleista ja moni suuntasi etätöihin mökeille. 40% suomalaisista voi tehdä etätyötä.
Pandemian jälkeinen landemia tasasi Suomen sisäistä väestökehitystä. Tätä kirja analysoi.
Moni muutti mummulan lähelle maakuntien Suomeen, saaristokyliin kausiksi, kohti tunturikyliä Lappiin tai Uudellemaalle uusiin kotikyliin.
Naistenlehtien etusivuja täydentävät tarinat maallemuutosta, kesälampaista ja seuraavan sukupolven mökkiunelmista. Helsinki-keskeisen valtamedian hiipuessa sosiaalisen median vaikuttajat ja uudet esikuvat ovat näyttäneet mallia monelle nuorelle.
Elämisen edellytyksiä tosiaan on muuallakin, kuin Helsingissä, Turussa tai Tampereella. Maallemuuton trendi alkoi ja syntyi myös uusi identiteettiryhmä: citymaalaiset suomalaiset.
Jyrkkien vastakkainasettelujen aikana citymaalaisuus on raikasta vastavoimaa. Se heijastelee monien identiteettiä, jotka kokevat itsensä sekä maalaisiksi että kaupunkilaiseksi.
Keskustalaisen arvomaailman juurevat ihanteet näkyvät citymaalaisuudessa: lämmin naapuriapu, luontoyhteys, paikallisuus, kohtuullisuus kaikessa, yhteisöllinen asioiden hoito ja ylisukupolvinen tekeminen yhdessä.
Puolustamme pientä ja paikallista. Että saisi edes jonkinlaiset lähipalvelut omien veroeurojen vastineeksi.
Ei kaupungeillakaan pian hyvin mene. Suomen suurin muuttoliike on taivaaseen. Nuoret ja lapsiperheet ovat kysyttyä tavaraa, ja osaajapulasta kärsitään kaikkialla.
Yhä harvempi muuttaa maalle työn perässä. Alueellisen opintolainahyvityksen kokeilun kaltaisia kannustimia ja porkkanoita on ollut vaikea saada poliittisessa päätöksenteossa.
Citymaalainen haluaa purkaa vastakkainasettelua, haluaa puhkoa kuplia ja rakentaa siltoja. Citymaalainen haluaa muuttaa mökistä kodin ja tehdä kiinteistön käyttötarpeen muutoksen.
Suurten megayksiköiden sijaan halutaan puolustaa oman kylän koulua, kauppaa, pysäkkiä ja tietä. Puolustamme pientä ja paikallista. Että saisi edes jonkinlaiset lähipalvelut omien veroeurojen vastineeksi.
Citymaalainen haluaa pitää kotimaisen maaseudun elinvoimaisena ja säilyttää sen monimuotoisuuden. Kutsua kaupunkilaisia maalle. Viedä maaseudun asiaa kaupunkeihin.
Suomen maaseudulla asuu edelleen peräti 1,5 miljoonaa ihmistä. Keskustaa äänesti koko Suomessa 349 640 suomalaista kevään 2023 eduskuntavaaleissa.
Monipaikkaisuus on monelle elämäntapa, citymaalaisuus on yhä useammalle identiteetti.
EVA:n arvo- ja asennetutkimuksen mukaan (10/2022) meistä suomalaisista 29% kokee olevansa sekä maalaisia että kaupunkilaisia. Se on valtava väestöryhmä äänestäjiä.