Historia | Brittien nerokas sotakone raastoi saksalaisten hermoja – Göring raivostui natsijuhlien pilaamisesta
Kylmänä aamuna 30. tammikuuta 1943 kolme Kuninkaallisten ilmavoimien de Havilland Mosquito -hävittäjäpommittajaa nousi ilmaan RAF:n Marhamin tukikohdasta Suffolkista suuntanaan Berliini.
Koneiden tehtävä oli kaikkea muuta kuin tavanomainen: yksikään liittoutuneiden kone ei ollut vielä lentänyt Kolmannen valtakunnan pääkaupungin yli päivänvalossa. Berliinin vahvan ilmapuolustuksen vuoksi sellaista oli pidetty aiemmin itsemurhatehtävänä.
Nyt brittilentäjät istuivat kuitenkin poikkeuksellisten sotakoneiden ohjaimissa. Puurakenteinen Mosquito oli niin nopea, etteivät edes parhaat saksalaishävittäjät saaneet sitä kiinni.
Pommitustehtävä oli tarkoituksella ajoitettu natsipuolueen valtaannousun 10. vuosipäivään. Mosquitojen lähestyessä Berliiniä Kolmannen valtakunnan ilmapuolustuksesta vastaava valtakunnanmarsalkka Hermann Göring valmisteli juhlapuhettaan.
Göringin puhe oli määrä lähettää kello 11 valtion yleisradioyhtiön Reichs-Rundfunk-Gesellschaftin kautta. Sen sijaan pääkaupungissa alkoivat ulvoa ilmahälytyssireenit. Berliiniläiset näkivät, kuinka korkealla kaupungin yläpuolella RAF:n koneet pudottivat pommilastinsa ja kiisivät kotiin.
Seuranneessa kaaoksessa Göringin puhe viivästyi. Valtakunnanmarsalkka raivostui puolueen ja itsensä nolaamisesta.
Vielä pahempaa oli se, että kaikki kolme englantilaiskonetta pääsivät pakoon lennettyään Saksan pääkaupungin yli kirkkaassa päivänvalossa. Yksikään saksalaiskone ei ollut pystynyt tavoittamaan niitä.
Myöhemmin samana iltapäivänä Göring suuntasi Berliinin Urheilupalatsiin natsien kokoukseen. Propagandaministeri Joseph Goebbelsin puhe keskeytyi jälleen sireenien ulvontaan kolmen Mosquiton ilmestyttyä Berliinin ylle pudottamaan pomminsa. Nyt ilmatorjunta onnistui sentään ampumaan yhden koneen alas.
Göring raivosi tapahtuneesta myöhemmin Saksan ilmailuteollisuuden edustajille metsästysmajallaan Carinhallissa. Natsijohtaja sanoi tulevansa hulluksi nähdessään Mosquitoja ja olevansa vihreä ja keltainen kateudesta.
Göring huomautti, että briteillä on varaa alumiiniin enemmän kuin Saksalla, ja silti he ovat rakentaneet kauniin puisen lentokoneen, jota jokainen pianotehdaskin pystyy valmistamaan.
– Heillä on nerot ja meillä on hölmöt. Kun sota on ohi, aion ostaa brittiläisen radion – silloin minulla on ainakin jotain, mikä on aina toiminut, Göring pauhasi. Natsijohtajan solvausryöppy kesti peräti kuusi tuntia.
Alun perin korkealla lentäväksi, aseistamattomaksi tiedustelukoneeksi suunniteltu Mosquito palveli monissa eri rooleissa, muun muassa pommikoneena, hävittäjäpommittajana, yöhävittäjänä ja torpedopommittajana. Nopeimmat versiot saavuttivat lähes 700 km/h nopeuden.
Mosquito oli luultavasti saksalaisten eniten pelkäämä liittoutuneiden sotalentokone toisessa maailmansodassa. Luftwaffe ei mahtanut sille käytännössä mitään ennen Messerschmitt 262 -suihkuhävittäjän käyttöönottoa kesällä 1944.
Hävittäjäkenraali Adolf Galland kertoo muistelmateoksessaan Ensimmäiset ja viimeiset, että Mosquitoista tuli samannimistä hyönteistä vastaava kiusa ja piina, joka kävi sekä Saksan johdon että väestön hermoille.
Gallandin mukaan Saksan hävittäjät pystyivät saavuttamaan Mosquiton vain syöksymällä korkealta tilapäisesti saavutetun lisänopeuden turvin. Kaiken lisäksi puurakenteiset melko pienet koneet näkyivät huonosti tutkassa.
Mosquitot lensivät Gallandin mukaan päiväsaikaan tappioita kärsimättä milloin missäkin Saksan alueella ja ajoivat saksalaiset öisin ylös vuoteistaan. Antipatia maan ilmapuolustuksesta vastannutta Göringiä kohtaan kasvoi. Moni nurisi, että ”eihän tuo läski kykene karkottamaan edes paria viheliäistä Mosquitoa”.
Mosquitoja valmistettiin kaikkiaan 7781 kappaletta. RAF poisti viimeiset käytöstään vuonna 1963. Joitakin koneyksilöitä on yhä lentokunnossa.