50 vuotta sitten | Sisäpolitiikan kriisi ei ratkennut, Kekkonen julisti kansallista hätätilaa
Nykyajan politiikka voi vaikuttaa repivältä ja arvoristiriidat yhteensovittamattomilta, mutta on sitä osattu ennenkin.
1970-luvulla sisäpolitiikka oli muutamaan otteeseen sellaisessa umpisolmussa, että Suomessa ajauduttiin hajottamaan eduskunta ennenaikaisesti.
1971 (vaalit 1972) syynä oli maataloustuloratkaisun jumiutuminen SDP:n ja keskustan ristiriitoihin. 1975 keskusta ja muut puolueet joutuivat vastakkain kehitysaluelainsäädännöstä.
Eduskuntavaaleissa 1975 SDP koki yhden paikan tappion säilyttäen kuitenkin eduskuntapaikkojen ykköstilansa. Vasemmistoliiton edeltäjä SKDL pysyi kakkosena saaden kolme lisäpaikkaa ja keskusta piti pronssisijan saaden neljä uutta edustajapaikkaa.
Kovimman tappion koki maaseutupopulistinen SMP. Kesken edelliskauden hajonnut puolue menetti 16 paikkaa saaden vain kaksi.
Eduskunnan voimasuhteet ja puolueiden tavoitteet eivät muuttuneet kuitenkaan siinä määrin merkittävästi, että sisäpoliittinen konkelo olisi saatu aukaistua.
Syyskuun lopulla pidettyjen vaalien jälkeen meni yli kaksi kuukautta, että maahan saatiin poliittinen hallitus.
Tasavallan presidentti Urho Kekkonen laittoi arvovaltansa peliin. Hän oli määrännyt eduskunnan hajottamisesta juuri siitä syystä, että Suomi saisi vaalien myötä toimintakykyisen hallituksen.
Liinamaan virkamieshallitus istui peräti 171 päivää Sorsan I hallituksen hajottua, mukaan lukien mainitut kaksi kuukautta vaaleista poliittisen hallituksen kokoamiseen.
Kekkonen kutsui puoluejohtajat marraskuun lopulla kokoon runnatakseen kasaaan keskustan, SDP:n, SKDL:n, RKP:n ja liberaalien hallituksen. Mukaan tuli myös kaksi puolueisiin sitoutumatonta ammattiministeriä.
Kekkonen piti tiukan puhuttelun todeten, että maassa vallitsee kansallinen hätätila. Siksi toimintakykyinen hallitus oli pakko saada kasaan.
Hätätilalla Kekkonen tarkoitti sen ajan mittapuulla ennätyksellisen suurta työttömyyttä. Samoin 1970-luvun öljykriisillä oli vaikutusta Suomeen, joskin maailmanlaajuinen lama iski maahan viiveellä.
Alettiin puhua hätätilahallituksesta. Pääministeriksi Kekkonen kutsui eläkkeeltä keskustan taustavaikuttajan, aiemminkin pääministerinä toimineen Martti Miettusen.
Hätätilahallitus aloitti toimintansa 50 vuotta sitten, 30. marraskuuta 1975.
Miettunen oli jäänyt eläkkeelle 1973 Lapin läänin maaherran virasta, mutta melkein seitsemänkymppisen Miettusen piti vastata isänmaan kutsuun, kun Tamminiemestä kutsu kajahti.
Hän oli toiminut 1950-luvulla erittäin monen hallituksen ministerinä, esimerkiksi maatalousministerinä ja valtiovarainministerinä. Pääministerinä hän oli 1961–1962.
Vielä 1970-luvun taitteessa hän hoiti maa- ja metsätalousministerin salkkua yli kahden vuoden ajan.
Miettusen II hallitus kaatui jo syyskuussa 1976. Kekkosen väkisin kokoon runttaama hallitus ei ollut elinkelpoinen etenkin maatalous- ja budjettiristiriitojen takia.
Eduskuntaa ei kuitenkaan hajotettu eikä pääministeriä vaihdettu. Miettunen muodosti kolmannen hallituksensa, joka istui syyskuusta 1976 toukokuuhun 1977. Se oli keskustapuolueen, liberaalien ja RKP:n vähemmistöhallitus, Suomessa harvinainen keskustavoimien yhteishallitus.
1977 saatiin kasaan enemmistöhallitus. Sorsan II hallitus istui vaalikauden loppuun asti. SDP:n SKDL:n ja keskustan kansanrintamahallituksen kaikki puolueet kokivat tappiot vuoden 1979 vaaleissa kokoomuksen ottaessa suurvoiton. SDP pysyi kuitenkin suurimpana puolueena, eikä kokoomus päässyt hallitukseen ennen vuotta 1987.