Jatkuva vaalirumba syö puolueiden voimavaroja
Vaalit ovat puolueille aina kova ponnistus. Vaaleihin pitää valmistautua huolellisesti, jos niissä haluaa menestyä.
Puolueen sanoma on oltava vaaleissa kirkas ja helposti ymmärrettävä. Ehdokaslistalla on oltava sopivassa suhteessa uusia ja vanhoja tekijöitä. Ehdokkaat harvoin kävelevät puolueiden syliin, joten heidän löytämiseen pitää nähdä aikaa ja vaivaa.
Sanonta, että puolueet käyvät jatkuvaa vaalitaistoa ja valmistautuvat aina seuraaviin vaaleihin, ei ole tuulesta temmattu. Vaaliton vuosi on harvinainen poikkeus. Vuonna 2020 valtakunnallisia vaaleja ei järjestetty. Seuraavan kerran vaaliton vuosi on edessä vasta vuonna 2026.
LUPPOAIKAA ei puolueille ole luvassa tulevinakaan vuosina. Kesäkuun kuntavaalien jälkeen katseet on jo siirretty seuraaviin vaaleihin. Ensi tammikuussa järjestetään ensimmäiset aluevaalit eli maakuntavaalit.
Vuonna 2023 on eduskuntavaalit. Seuraavana vuonna pidetään sekä EU- että presidentinvaalit. Vuonna 2025 on vuorossa taas kunta- ja aluevaalit.
Jatkuvat vaalitaistot vievät puolueilta valtavasti energiaa. Tämä heijastuu niin poliittiseen kuin järjestölliseen elämään. Kun katse on aina seuraavissa vaaleissa, perinteiseen järjestötoimintaan ei tahdo jäädä riittävästi aikaa.
Vaalitaistelut aiheuttavat kitkaa myös puolueiden keskinäisiin suhteisiin. Tämä vaikuttaa muun muassa hallitusyhteistyöhön ja poliittiseen päätöksentekoon.
Jos kannatus laahaa, puolueet yrittävät nostaa omaa profiiliaan. Tästä hyvä esimerkki on vihreiden toiminta heikosti sujuneiden kuntavaalien jälkeen. Vihreiden poliittisen profiilin nostotalkoissa maalitauluiksi ovat kelvanneet niin suomalaiset metsänomistajat kuin maanviljelijätkin.
Syytä olisikin pohtia, voisiko vaaleja tulevaisuudessa yhdistää.
SUOMEN puoluekenttää tutkineen Rauli Mickelssonin mukaan puolueista uhkaa tulla yhä enemmän vaaliorganisaatioita, joissa päähuomio keskittyy jäsenistön ja sille suunnatun toiminnan sijaan ammattimaisesti hoidettuihin vaaleihin ja eliittivetoiseen politiikantekoon. Tutkijan mukaan kokoomukselle tällainen toiminta on ollut leimallista jo vuosikymmeniä.
Perinteisistä puolueista keskusta ja SDP ovat luottaneet järjestötoimintaan. Ison jäsenkunnan ansiosta vireä toiminta on ollut vielä mahdollista. Puolueiden jäsenkadon myötä paine ammattivetoiseen viestintään on kasvanut niin SDP:n kuin keskustan sisällä.
Ydinkysymys on, voiko perinteisellä järjestövetoiselle vaalikamppailulla enää menestyä vaaleissa? Keskustan kenttä osoitti kuntavaaleissa, että järjestökoneistolla on vielä merkitystä. Järjestön voima näkyi niin ehdokashankinnassa kuin vaalituloksessakin.
PUOLUEIDEN on vaikea päästä jatkuvasta vaalirumbasta irti, jos vaaleja järjestetään nykyiseen tahtiin. Syytä olisikin pohtia, voisiko vaaleja tulevaisuudessa yhdistää.
Vaalien yhdistämisellä puolueille jäisi enemmän aikaa järjestö- ohjelmatyöhön. Myös poliittiseen päätöksentekoon tulisi vakautta.
Vaalien yhdistäminen ei ole helppo tehtävä – kaikkea muuta. Päätös vaatisi poikkeuksellista poliittista yksimielisyyttä ja kaukonäköisyyttä. Ennakkoluulottomia päätöksiä ei kuitenkaan synny, jos kukaan ei rohkene tarttua asiaan.