Britannian suurlähettiläs: Ydinpelotteesta pitää puhua äärimmäisen selkeästi
Britannian ydinasepolitiikan linja ja ydinpelotteen tarkoitus on pysynyt samana vuodesta 1962 saakka. Mutta se ei tarkoita, etteikö ydinaseista olisi syytä aina välillä puhua, myöntää Britannian Suomen-suurlähettiläs Laura Davies.
Näin ei ole vähiten siksi, että presidentti Vladimir Putinin Venäjän viime aikojen puheet ydinaseista ovat olleet niin vastuuttomia.
– Siksi meidän velvollisuutemme on varmistaa, että olemme äärimmäisen selkeitä sen suhteen, mikä meidän ydinpelotepolitiikkamme on, Davies sanoo STT:lle.
Asiaa hämmensi syyskuun lopulla Iltalehden uutinen, jonka mukaan Britannia tarjoaisi ydinasesuojaansa JEF-ryhmän maille, kuten Suomelle, myös ”kansallisesti eli JEFin kautta, eikä pelkästään Naton ydinpelotteen kautta”.
Britannian merivoimien komentajan Gwyn Jenkinsin haastatteluun perustuvasta ja verkosta nyt löytyvästä Iltalehden uutisen versiosta edellä oleva maininta on poistettu.
Myös STT siteerasi tuoreeltaan Iltalehden syyskuista juttua Britannian JEF-ryhmän maille tarjoamasta ydinasesuojasta. STT on sittemmin oikaisut alkuperäisessä jutussa esitetyn virheellisen tiedon, ja oikaisu julkaistiin myös Suomenmaassa.
JEF-ryhmän maita ovat johtovaltio Britannian lisäksi Pohjoismaat, Baltian maat ja Hollanti. Kaikki kuuluvat Natoon.
Suurlähettiläs Daviesin mukaan ei ole väärin todeta, että JEF-maat kuuluvat muiden mukana Britannian Natolle osoittaman ydinpelotteen piiriin.
– Mutta on virheellistä väittää, että kehitteillä olisi erillinen JEFin ydinohjelma, Davies korostaa.
Britannian suurlähetystö korjasi tulkintaa syyskuussa pian uutisen julkaisun jälkeen Iltalehdelle lähettämässään viestissä. Suurlähettiläs Davies ei halunnut enää kommentoida tapahtunutta sen enempää STT:lle.
Vaikka Britannian ydinpelote on osoitettu ensi sijassa koko Naton puolustukseen, se on samalla operationaalisesti itsenäinen, eli lopullisen päätöksen aseiden mahdollisesta käytöstä tekee Britannian pääministeri.
Tältä osin tilanne on samankaltainen kuin toisessa eurooppalaisessa ydinasevallassa Ranskassa, jonka ydinaseiden käyttöpäätös on maan presidentin vallassa.
Muilta osin maiden ydinasepolitiikoissa on merkittävä ero. Ranskan ydinpelote on lähtökohtaisesti tarkoitettu kansalliseen puolustukseen, eikä Ranska ole esimerkiksi Naton ydinasepolitiikan suunnitteluryhmän jäsen.
Ranskan ydinasepolitiikassa on kuitenkin muutoksen merkkejä. Presidentti Emmanuel Macronin viime keväänä tekemän aloitteen mukaan Ranska on aloittanut useiden maiden kanssa keskustelut ydinpelotteensa eurooppalaisesta ulottuvuudesta. Myös Suomi on liittynyt näihin keskusteluihin ”eteentyönnetystä pelotteesta”.
Daviesin mukaan kyse ei ole edelleenkään samasta asiasta kuin Britannian ydinpelotteessa.
– Siitä huolimatta tuemme täysin sitä, mitä ranskalaiset ovat tekemässä. Britannian ja Ranskan läheisempi yhteistyö ydinaseasioissa vahvistaa ilman muuta Natoa, Davies vakuuttaa.
Britannian hallituksen määritelmän mukaan maa ylläpitää turvallisuutensa takeena riippumatonta ja uskottavaa vähimmäistason ydinpelotetta, joka on tarkoitettu Naton puolustamiseen.
1960-luvulta saakka pelote on käytännössä sijainnut ohjusten muodossa neljässä Vanguard-luokan ydinsukellusveneessä, jotka ollaan uusimassa 2030-luvulta alkaen uusilla Dreadnought-luokan aluksilla.
Sukellusveneissä on yhdysvaltalaisia Trident-ohjuksia, jotka ovat Britannian käytössä leasing-sopimuksella. Ohjusten taistelukärjet on valmistettu Britanniassa.
Sukellusveneiden uusimisen lisäksi periaatteisiin kuuluu muidenkin ydinpelotteen osien, kuten taistelukärkien pitäminen ajan tasalla sekä jatkuva partiointi maailman merillä.
Naton ydinpelotteen vahvistamiseksi Britannia on myös päättänyt hankkia tusinan F-35A-hävittäjiä, jotka voivat tarvittaessa osallistua Naton ydinjako-ohjelman mukaisesti Eurooppaan sijoitettujen Yhdysvaltain taktisten ydinaseiden, käytännössä B-61-ydinpommien, kuljettamiseen.
Suurlähettiläs Davies arvioi, että enemmistö briteistä hyväksyy ajatuksen oman ydinpelotteen ylläpidosta ja sen väistämättä kalliista modernisoinnista.
– Tai ehkä on täsmällisempää ilmaista asia niin, etten tiedä kenenkään haastaneen sitä, Davies lisää.