Venäjän hyökkäys Ukrainaan käynnisti muutoksen – tutkijan mukaan ympäristönsuojelua puretaan nyt EU:ssa "strategisten hankkeiden" ehdoilla

Ympäristöpolitiikka

EU:ssa on meneillään perustavanlaatuinen ajattelutavan muutos, sanoo Helsingin yliopiston ympäristö- ja kestävyysoikeuden apulaisprofessori Tiina Paloniitty. Paloniitty on myös Luontopaneelin jäsen.

– Viimeiset 50 vuotta lähtökohta on ollut se, että jos ihminen aiheuttaa ympäristölle liiallista pilaantumista tai luonnonsuojelulle haittaa, on pilaantuminen tai luonnonsuojelun heikentäminen lähtökohtaisesti kiellettyä riippumatta siitä, minkälaisesta toiminnasta on kyse, hän sanoo.

– Säännöistä on saanut poikkeuksia tietyillä edellytyksillä, jotka ovat olleet kaikille samat, hän jatkaa.

Paloniityn mukaan tällä hetkellä aiempi ajattelutapa ollaan korvaamassa toisella: uudessa mallissa määritellään etukäteen tietyt ihmisen toiminnot strategisen tärkeiksi.

Strategisiksi määriteltyihin toimintoihin ei enää sovelleta samanlaista ympäristö- ja luonnonsuojelusääntelyä kuin muihin hankkeisiin, vaan ne saavat luvan poikkeuksiin helpommin tai jopa osin automaattisesti. Kaksi vuotta sitten voimaan tulleen EU:n direktiivin mukaan tällaisen erityiskohtelun saivat uusiutuvan energian hankkeet.

Nyt vaikuttaa Paloniityn mukaan siltä, että komissio haluaa yhä vain laajentaa strategiseksi määriteltyjen hankkeiden määrää.

Viime vuoden lopussa EU-komissio teki ehdotuksen ympäristöarviointien nopeuttamiseen tähtäävästä asetuksesta, joka on tällä hetkellä EU:n neuvoston työryhmien käsittelyssä. Asetus on osa niin kutsuttua ympäristö-omnibus-pakettia. Se taas on yksi paketti isommassa kokonaisuudessa, jonka tarkoituksena on keventää yritysten hallinnollista taakkaa eri lainsäädännön aloilla.

Taustalla on huoli EU:n kilpailukyvystä.

Asetuksen johdannossa luetellaan erilaisia hankkeita, jotka määritellään strategisiksi. Lista on pitkä: uusiutuva energia, sähköverkot, varastointihankkeet ja latausasemat, datakeskukset ja tekoälytehtaat tai gigatehtaat, kiertotalouteen liittyvät hankkeet, energiaintensiivisten teollisuudenalojen tai satamainfrastruktuurin hiilestä irtautuminen.

Luettelo ei ole tyhjentävä, ehdotuksessa todetaan.

Kritiikkiä on herättänyt se, ettei komissio ole tehnyt ehdotuksestaan vaikutusarviota. Tätä myös valtioneuvosto pitää näkemyksessään valitettavana.

– EU-ssa on ollut jo useamman vuoden käytössä paremman sääntelyn periaate, mikä tarkoittaa sitä, että isoissa lainsäädäntöhankkeissa pitää olla vaikutusarvio mukana, Paloniitty ihmettelee vaikutusarvion puuttumista.

Huolta on aiheuttanut lisäksi asetuksen 8. artikla. Artiklan mukaan suojeltujen lintujen tai muiden lajien satunnaista tappamista tai häiritsemistä ei pidettäisi tahallisena vahingon aiheuttamisena, jos hankkeessa käytetään asianmukaisia ja oikeasuhteisia lieventäviä toimenpiteitä.

Epäselvää kuitenkin on, mitä lieventävät toimenpiteet voisivat olla ja kuinka laaja artiklan soveltamisala on.

Asetus on Paloniityn mukaan kirjoitettu siten, että ulkopuolisen – jopa alaa tuntevan – on vaikea ymmärtää, mihin tarkalleen on tulossa muutoksia. Hän ei itse ole perehtynyt artiklaan kuin siltä osin, mitä on verkossa saatavilla.

EU:n ympäristölainsäädännön uusi paradigma alkoi Paloniityn mukaan vallata alaa, kun Venäjä aloitti täysimittaisen hyökkäyssodan Ukrainassa vuonna 2022.

– Silloin ajateltiin, että energiakriisin vuoksi täytyy tehdä kaikki mahdollinen, että uusiutuvan energian hankkeita saadaan eteenpäin. Silloin annettiin lyhytaikainen, kestoltaan rajattu sääntely siitä, että miten hankkeita edistetään.

Tämän jälkeen komissio linjasi, että ilmastonmuutos on vastaava syy, jonka takia tällaisia poikkeuksia pitää yhä jatkaa.

– Täten ilmastonmuutosta, joka on pitkäaikainen, hitaasti etenevä muutos, ruvettiin käyttämään samanlaisena politiikkaperustana kuin Venäjän hyökkäystä käytettiin.

Ilmastonmuutos on vakava uhka, Paloniitty sanoo. Mutta se ei ole ainoa.

– Meillä on käynnissä kolme kriisiä: ilmastonmuutos, luontokato ja ympäristön pilaantuminen, hän muistuttaa.

Paloniitty pitääkin erityisen huolestuttavan sitä, ettei komission joulukuussa julkaisemassa ehdotuksessa mainita sanallakaan luontokatoa.

Kriisit ruokkivat toinen toisiaan, esimerkiksi luontokato kiihdyttää ilmastonmuutosta.

Paloniitty huomauttaa tutkimusten kuitenkin osoittavan, ettei kriisien ratkaiseminen ole nollasummapeliä.

– Olisi mahdollista puuttua kaikkiin kolmeen ympäristökriisiin yhtä aikaa, hän toteaa.