Nälkä ja ruokahalu ovatkin eri asioita – tässä syy
Ihminen voi tuntea kovaa halua syödä, vaikka vatsa olisi jo täynnä. Aivot nimittäin säätelevät nälkää ja nautintoa eri paikoissa. Nälkä ja ruokahalu sekoitetaan silti usein toisiinsa.
The Guardian -lehden haastattelemien asiantuntijoiden mukaan ymmärrys näiden kahden erosta on avain parempiin ruokavalintoihin.
Cambridgen yliopiston professori Giles Yeo painottaa, että nälkä on puhtaasti fysiologinen viesti energian tarpeesta, kun taas ruokahalu on monimutkaisempi tunneympäristö. Ihminen voi tuntea olonsa täydeksi mutta haluta silti palan suklaakakkua, koska se aktivoi palkitsemisjärjestelmää.
Ravitsemusneurotieteilijä Timothy Frie puolestaan toteaa, että moderni ruokaympäristö luo ihmisille ”hedonistista nälkää”. Pelkät aistivihjeet, kuten tuoksut tai ruoan näkeminen, voivat voimistaa motivaatiota syödä, vaikka fysiologiset energiatarpeet olisi jo tyydytetty.
– Tällöin nälän tunne ei tule tyhjästä vatsasta, vaan ehdollistuneesta, vihjeiden ohjaamasta vasteesta, jossa aivot ja keho valmistautuvat ravinnonottoon näkemäsi perusteella, Frie havainnollistaa.
Tilannetta vaikeuttaa myös stressi, joka heikentää aivojen etuotsalohkon kykyä säädellä impulsseja. Tällöin aivot alkavat automaattisesti priorisoida nopeaa energiaa, kuten sokeria ja rasvaa. Ruokateollisuus hyödyntää tätä suunnittelemalla tuotteita, joiden energiamäärää ihmisen kylläisyysjärjestelmä on huono arvioimaan.
Syömistä ohjaa aivoissa kolmen eri osan jatkuva keskustelu: hypotalamus tarkkailee energiatasoja, taka-aivot vatsan täyttymistä ja palkitsemisjärjestelmä mielihyvää. Professori Yeo vertaa tätä kolmioon, jonka keskellä ruokahalu on.
Myös perimällä on sormensa pelissä, sillä yli tuhat geeniä määrittää, kuinka herkästi aivot reagoivat herkkuihin. Joillekin ruoka on vain polttoainetta, ja he tuntevat nälkää vasta, kun keho oikeasti tarvitsee energiaa. Toisilla taas pienikin palkitsemisvaste saa aivot vaatimaan suklaakakkua, vaikka vatsa olisi jo täynnä.
– Kyse on todennäköisesti myös siitä, kuinka paljon – tai vähän – ruokaa tarvitaan laukaisemaan aivojen palkitsemisvaste, Yeo jatkaa.
Timothy Frie ehdottaa ratkaisuksi ”ruoka-mieli-lukutaitoa” eli kykyä tunnistaa, mikä ohjaa syömisimpulssia kullakin hetkellä.
Ihminen voi kysyä itseltään, aiheuttaako tunteen nälkä, stressi, tapa vai se, että ruokaa on nähtävillä.
Giles Yeo kuitenkin muistuttaa, ettei vastuu ole vain yksilöllä, vaan tarvitaan päättäjien kansanterveydellisiä päätöksiä ruokaympäristön parantamiseksi.
– Sen on oltava kokonaisvaltainen asia, Yeo sanoo.