Analyysi: Kansa rankaisi keskustaa, poliittinen järjestys meni uusiksi

Eduskuntavaalit on käyty, kansa on sanansa sanonut ja erityisesti keskustan tuomio on kova.

Keskustalle lankesi vaalien suurimman ja ainoan häviäjän asema, koska kokonaan eduskunnasta hävinneet siniset eivät olleet aiemmin mittauttaneet kannatustaan eduskuntavaaleissa.

Karu totuus on, että keskusta romahti pääministeripuoleen asemasta neljänneksi ja menetti peräti 18 kansanedustajaa. Paikkoja eduskuntaan jää 31.

Vaalitappio on keskusta-maalaisliiton historian synkin ja vie puolueen väistämättä perinpohjaiseen ja kitkeräänkin sisäiseen keskusteluun tappion syistä ja puolueen suunnasta.

Kun hallituskumppani kokoomus selvisi vaaleista käytännössä kuivin jaloin ja jopa onnistui lisääämään paikkalukuaan yhdellä, miettimistä riittää.

Entinen keskustajohtaja ja pääministeri Matti Vanhanen tosin taisi jo todeta perussyyn muistuttamalla Apollonkadun vaalivalvojaisissa, että vaalikauden kipeät päätökset eivät tunnu samalla tavoin kokoomuksen kannattajien kuin keskustan äänestäjäkunnan nahoissa.

Kaikki kolme suurinta puoluetta SDP, perussuomalaiset ja kokoomus jäivät kannatukseltaan alle 18 prosentin rajan. Se on historiallinen ja iso muutos suomalaiseen poliittiseen järjestelmään, jossa ainakin suurin puolue on aina ylittänyt 20 prosentin rajan, useimmiten selvästi.

Esimerkiksi SDP ylsi vuoden 2011 vaaleissa Jutta Urpilaisen johdolla parempaan tulokseen kuin Antti Rinteen johdolla nyt, mutta jäi tuolloin kakkossijalle kokoomuksen jälkeen.

SDP pystyi viime viikkojen laskevasta kannatuksestaan huolimatta yltämään ykköseksi. Puolue sai uuteen eduskuntaan 40 paikkaa, mikä oli ennakoitua vähemmän ja vain yhden paikan hurjan kirin tehneitä perussuomalaisia enemmän ja kaksi enemmän kuin kokoomuksella.

Vaalituloksen myötä eduskunnan värisävy vaihtuu sinivihreästä punavihreään suuntaan. Menneellä vaalikaudella oppositiossa istuneet SDP, vihreät ja vasemmistoliitto ottivat kaikki vaalivoiton.

Vihreiden etenemistä tiedettiin odottaa, mutta Li Anderssonin vasemmistoliitto pääsi hiipimään ensimmäiseen vaalivoittoonsa sitten vuoden 1995 hieman varkain.

Neljän paikan lisäys on huima eteneminen puolueelle, jota luultiin välllä jo auringonlaskun ratsastajaksi.

Vaalien kovimman suorituksen teki kuitenkinkin perussuomalaiset, joka onnistui nostamaan kannatustaan hurjasti vielä vaalinalusviikkoina, nostamaan puolueen paikkalukua yhdellä edellisistä vaaleista ja hävittämään siinä sivussa puolueesta kesällä 2017 irronneet siniset kokonaan eduskuntapuolueiden kartalta.

Demarijohtaja Antti Rinne pääsee yrittämään hallituksen muodostamista todennäköisesti kokoomuksen, vihreiden ja RKP:n, mahdollisesti myös vaalien voittajiin kuuluneen vasemmistoliiton kanssa.

Tällaiselle kokoonpanolle löytyisi eduskunnasta riittävä enemmistö, mutta hallitusneuvotteluissa voi tulla vielä monta mutkaa eteen. Tilanne, jossa suurimman puolueen saama mandaatti on suhteessa muihin näin heikko, antaa melko hankalat lähtökohdat hallitusneuvottelujen vetämiseen.

Keskustajohtaja Juha Sipilä ei lähtenyt ainakaan vielä sulkemaan keskustan osallistumista hallitukseen pois karusta vaalitappiosta huolimatta. Näin myös vahvistettu punamulta pysyy ainakin teoriassa hallitusvaihtoehtojen joukossa – jos sellaista jossain vaiheessa satuttaisiin tarvitsemaan.

Perussuomalaisia tulevassa hallituksessa tuskin nähdään vaalien kakkossijasta huolimatta, sillä haluja samaan hallitukseen Jussi Halla-ahon joukkojen kanssa ei taida muilta juuri löytyä. Ainakaan Rinne ei vaali-iltana tällaiselle ajatukselle tuntunut lämpenevän.

Keskustan tulosta synkistää se, että puolue menetti asemiaan jokaisessa vaalipiirissä. Oulun ohella erityisen tylyjä olivat Savo-Karjala, Kaakkois-Suomi ja Häme, joissa kaikissa keskustalta vietiin kaksi paikkaa.

Puolueen profiilin kannalta erityisen ikävää on maan pääkaupungin jääminen kokonaan ilman keskustan edustusta. Puolueen äänet eivät riittäneet edes ympäristöministeri Kimmo Tiilikaisen saamiseen läpi. Edellisen kerran keskusta jäi ilman kansanedustajaa Helsingissä vuonna 1995.

Keskustan vahvimman tukialueen, Oulun vaalipiirin tulosta odotettiin keskustassa pelolla muun muassa Oulussa ja sen ympäristössä käydyn maahanmuuttokeskustelun vuoksi.

Pelot eivät olleet aiheettomia. Kolme paikkaa lähti, mutta neljännenkin menoa vielä alkuillasta pelättiin. Lähtö eduskunnasta tuli Marisanna Jarvalle, Timo Korhoselle ja Ulla Parviaiselle.

Sipilä oli äänimäärältään yhä vaalipiirinsä selvä ykkönen, mutta äänimäärä jäi 16 700:n eli reiluun puoleen vuoden 2015 tuloksesta. Uusina keskustalaisina eduskuntapaikan ottivat Mikko Kinnunen ja Pekka Aittakumpu.

Savo-Karjalan toisen menetetyn keskustapaikan voi tulkita menneen jo väestönlaskennassa, kun vaalipiiri menetti paikan Uudellemaalle. Uutena keskustalaisena eduskuntaan nousee Hanna Huttunen, Eero Reijosen osaksi jäi putoaminen.

Kaakkois-Suomessa keskustalaisista menettivät paikkansa Markku Pakkanen ja yksi keskustapaikka jäi täyttämättä Helsinkiin huonolla menestyksellä ehdolle siirtyneeltä Tiilikaiselta.

Hämeessä keskustan varapuheenjohtajan ja entisen ministerin Juha Rehulan kohtaloksi tuli putoaminen ja paikkansa menetti myös Martti Talja. Hämeen ainoaksi edustajaksi nousi Hilkka Kemppi.

Keski-Suomessa Aila Paloniemi menetti paikkansa. Uutena keskustanimenä eduskuntaan nousi Joonas Könttä.

Vaasan vaalipiirissä keskusta menetti paikan, joka siirtyi Vaasan sairaalakysymyksessä profiloituneelle RKP:lle. Lasse Hautala ja Tuomo Puumala putosivat. Uutena keskustalaisena paikan eduskunnasta otti Pasi Kivisaari.

Lapissa keskusta menetti yhden paikan, joka meni kokoomukselle. Keskustan Lapin kolmas eli Markus Lohen paikka jäi tarkistuslaskennan varaan. Vertausluvuissa vihreiden Riikka Karppisen vertausluku oli vain hitusen Lohen lukua pienempi.

Varsinais-Suomessa keskusta menetti yhden paikan, kun Olavi Ala-Nissilä jäi valitsematta.

Uudellamaalla keskusta menetti neljästä paikastaan puolet. Anne Bernerin paikan menetys oli ennakoitavissa, mutta sen lisäksi eduskunnasta lähtö tuli Eerikki Viljaselle.

Siniselle tulevaisuudelle koitti vaaleissa täystuho, kun puolue ei onnistunut saamaan yhtään kansanedustajaa edes matalan äänikynnyksen Uudeltamaalta.

Myös omia teitään viime vuodet kulkeneen Paavo Väyrysen vuonna 1970 alkanut kansanedustajaura tuli mitä todennäköisimmin päätökseen. Eduskuntapaikka Uudeltamaalta ei ollut enää lähelläkään.

Sen sijaan Harry Harkimon Liike Nyt jatkaa eduskunnassa uusmaalaisten äänin.