Ex-komissaari Rehn: –Kyllä näissä hommissa on saanut vammoja sielulleen–
Helmikuussa 2010 EU:n komission päämajassa Berlaymontissa tunnelma oli kireä.
EU:n tilastoviranomainen Eurostat oli todentanut Kreikan julkisen talouden alijäämäksi edellisenä vuonna valtavat 15,6 prosenttia. Piru oli merrassa.
Euroryhmän silloinen puheenjohtaja Jean-Claude Juncker ja tuore talouskomissaari Olli Rehn valmistautuivat Rehnin työhuoneessa euroryhmän puhelinkokoukseen. Palohälyttimet väännettiin pois päältä, jotta Junckerin savukkeiden tupruttelu ei laukaisisi niitä.
Puhelinkonferenssin päätteeksi todettiin, että euroalue on valmis tukemaan Kreikkaa, jos maa tekee sen edellyttämiä uudistuksia.
– Siitä meni vielä kolme kuukautta ennen kuin yhtäältä Kreikka ja toisaalta Saksa saatiin taivutettua siihen, että kannattaa toimia ennen kuin on liian myöhäistä, Rehn muistelee.
Kreikka sinnittelee nykyisin jotenkuten, ja eurokin tarvitsee yhä huolenpitoa. Rehnin osalta se jatkuu Suomen Pankissa, jonka johtokunnan jäseneksi hän helmikuun alussa siirtyy.
Rehn pitää siirtymistään keskuspankkimaailmaan luontevana omaa taustaansa vasten.
– Tulin opiskelemaan Helsinkiin kansantaloustiedettä vaatimattomat 33 vuotta sitten, ja se on minun vanha rakkauteni, ennen kaikkea makrotaloustiede. Ja kun Suomen Pankissa aukesi tehtäviä, niin päätin hakeutua tämän vanhan leipälajin pariin.
Rehn huomauttaa, että Suomen Pankki ei ole mikään EKP:n haarakonttori, niin kuin sitä joskus väärin perustein kuvataan.
– Sen sijaan Suomen Pankki on keskeinen osa eurojärjestelmää, jossa pääjohtajalla on äänioikeus ja vaikutusvaltaa EKP:n neuvostossa. Ja Suomen Pankin koneisto on vahvasti mukana kaikissa eurojärjestelmän työryhmissä sekä rahapolitiikan että finanssivalvonnan saralla.
Kun Suomen Pankissa aukesi tehtäviä, niin päätin hakeutua tämän vanhan leipälajin pariin.
Olli Rehn
Poliittisen uransa Rehn on tehnyt pääosin eurooppalaisilla kentillä, EU-komission eri tehtävissä ja Euroopan parlamentissa.
Entisen teollisuus-, laajentumis- ja talouskomissaarin mukaan EU:n kyvystä selviytyä nykyisestä kriisien ruuhkastaan on syytä olla huolissaan. Mitään ihmelääkettä tai ”hopeanuolta” ei ole, vaan ongelmat pitää kyetä ratkomaan kriisi kriisiltä.
– Eli jokainen kriisi tavallaan omista asetelmistaan käsin.
Rehnin mukaan varsinkin euroalueen näkökulmasta vaikeimpia olivat vuodet 2010–2012. Koko euron olemassaolo oli uhattuna.
Kriisin yli kuitenkin päästiin, vaikka alkuun jouduttiin tekemään ilman välineitä hyvin vaikeita päätöksiä.
– Ja se on mielestäni rohkaisevaa kaikessa siinä synkkyydessä, missä tällä hetkellä Euroopassa joudutaan toimimaan.
Kreikassa oli tehtävä kovia ratkaisuja, jotka laittoivat tavalliset kansalaiset todella lujille.
– Kyllähän näissä hommissa on saanut vammoja sielulleen, niin kuin presidentti Koivisto aikanaan totesi, Rehn myöntää.
Hän muistuttaa kuitenkin, että Saksan liittopäivät ja Suomen eduskunta olivat kaikkein kovimpien joukossa vaatimassa, että Kreikkaa ei saa lainoittaa enempää.
– Ne, jotka olivat vastustamassa Kreikan lainoittamista ja arvostelevat sitä, että kreikkalaiset joutuvat kärsimään, eivät ole kovin johdonmukaisia kritiikissään, Rehn huomauttaa.
Komissaariaikoina Rehniä työllisti Kreikan lisäksi Turkki, josta kaavailtiin aikanaan uutta jäsentä unioniin.
Nyt ajatus Turkin jäsenyydestä tuntuu kaukaiselta, ellei täysin mahdottomalta. Rehnin mukaan työ Turkin parissa ei mennyt kuitenkaan hukkaan.
– Kaikesta huolimatta turkkilainen yhteiskunta on muuttunut viimeisen 15 vuoden aikana, ja siellä pitkässä kaaressa oikeusvaltio ja kansanvalta vahvistuivat.
Entinen laajentumiskomissaari muistuttaa, että Turkki on yhteiskunnaltaan hyvin kompleksinen ja moniulotteinen. Parhaissakaan oloissa ei voinut olettaa, että maan kehitys olisi mitenkään suoraviivaisen lineaarista.
Rehnin mukaan on harmillista, että jo ennen autoritääristen kehityssuuntien voimistumista Turkissa Euroopan ja Turkin johtajat alkoivat aktiivisesti vieroksua toisiaan.
– Se heikensi Euroopan vaikutusvaltaa ja eurooppalaisten arvojen merkitystä Turkissa ja johti negatiiviseen kierteeseen.
Rehn ei kuitenkaan usko, että viimeistä sanaa Turkin kehityksessä on sanottu, vaikka maassa onkin meneillään ankara demokratian takatalvi.
Ex-komissaarin mukaan EU:ta vaivaava nationalismin tauti on päässyt leviämään niin laajalle, että oikeusvaltioon, kansanvaltaan ja ihmisoikeuksiin nojaavat voimat ovat koetuksella.
Varsinkin Puola ja Unkari rikkovat eurooppalaisia arvoja räikeästi.
Rehnin mukaan EU on tilanteessa ahdingossa, koska sillä on käytössään vain joko liian heikkoja tai voimakkaita välineitä. Ongelmamaat on kuitenkin parempi pitää kuitenkin jäseninä, koska ulkopuolella perusoikeuksia poljettaisiin vielä enemmän.
– Kun jossain vaiheessa päästään taas paremminkin rakentamaan kuin hajottamaan unionia, on mietittävä, miten EU saisi välineitä tällaisiin ongelmiin, jotka murentavat sen uskottavuutta sekä omien kansalaisten että eurooppalaisten silmissä.
Tänä vuonna käytävät Hollannin, Ranskan ja Saksan vaalit ovat Rehnin mukaan hyvin tärkeitä koko Euroopan tulevaisuuden kannalta.
Vasta niiden jälkeen päästään paneutumaan kunnolla Euroopan yhteisiin asioihin, kuten yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan vahvistamiseen ja euroalueen perustusten edelleen pönkittämiseen.
Euroopan unioni ei kaipaa purkutalkoita vaan perusremonttia.
Olli Rehn
Rehn ei itse näe keskustelua unionin tulevaisuudesta vastakkainasetteluna, jossa EU joko hajautuu tai tiivistyy.
– Näen paremminkin niin, että Euroopan unioni ei kaipaa purkutalkoita, vaan paremminkin perusremonttia ennen kuin voidaan ajatella jatkorakentamista.
Rehnin mukaan tämä tarkoittaa, että unionin pitää keskittyä käytännön ongelmien ratkaisemiseen ja ”olla iso isoissa ja pieni pienissä asioissa”.
– Sen ei pidä holhota ihmisten elämää eikä rajoittaa liikaa yritysten toimintaa, vaan keskittyä rauhan ja turvallisuuden vahvistamiseen ja työllisyyden edellytysten luomiseen.
Rehn muistuttaa, että Euroopankin tulevaisuus määrittyy kuitenkin pitkälti sen perusteella, miten jäsenvaltioissa pystytään tekemään uudistuksia. Sipilän hallitus on hänen mielestään tehnyt tässä osansa.
Puolentoista vuoden ministeripestiltä päällimmäiseksi jäi mieleen kilpailukykysopimus, josta myös Rehnin työhuoneessa Aleksanterinkadulla moneen otteeseen neuvoteltiin.
– Se oli hyvin mielekäs projekti, jossa kyettiin yhdessä osoittamaan se, että Suomi on myös käytännön sopimusyhteiskunta.
Rehnin mukaan suomalainen korporatismi on usein ollut hyvän sään korporatismia, jossa on kyetty kyllä jakamaan, mutta ei sopeutumaan kovin hyvin.
Myöskään joskus hellitty kuva suomalaisesta sopimusyhteiskunnassa jonkinlaisena auvoisana onnelana ei Rehnin mielestä pidä paikkaansa.
– Kovaa vääntöä on itse asiassa käyty sadan vuoden ajan.
Rehnin mukaan kilpailukykysopimus sopeuttaa Suomea rahaliiton oloihin, joissa devalvaatioilla ei enää voi pelata.
Nyt työmarkkinoille pitäisi hänen mielestään kyetä rakentamaan Suomen malli, jossa vientisektori asettaa palkkanormin, mutta myös julkisen sektorin usein naisvaltaiset alat otetaan tasapainoisesti huomioon.
Rehniltä jää Helsingin vaalipiirissä seuraavissa vaaleissa keskustalle täytettäväksi vajaan 7 000 äänen aukko.
Keskustan menestymiseen myös pääkaupunkiseudulla ei hänen mielestään ole mitään ihmelääkettä. Tärkeintä olisi toimia ihmisten keskellä ja pyrkiä johdonmukaisesti ratkomaan ongelmia, joita seudulla on, ja sovittaa ne yhteen muun maan tarpeiden ja tavoitteiden kanssa.
Avainkysymys on Rehnin mielestä kohtuuhintainen asuntotuotanto, jota Sipilän hallitus on muun muassa Raidejokeri-ratkaisulla pyrkinyt edistämään.
Rehn ei usko, että politiikasta luopuminen aiheuttaa vieroitusoireita. Yhteiskunnallinen vaikuttaminen jatkuu, vaikkakin vähän eri tontilta käsin. Keskustalaisen puoluepolitiikan Rehn joutuu kuitenkin uudessa tehtävässään jättämään.
– Mutta jokaisella meillä on tietysti oma henkinen perimänsä, hän muistuttaa.
Haastattelu on alun perin ilmestynyt Suomenmaan aikakauslehdessä 5.1.2017. Suomenmaan voit tilata täältä .