Tutkija: Laitaoikeisto kosiskelee vihaisten viljelijöiden ääniä – "Tähän täytyy löytää ratkaisu"
Traktorit ovat viime viikkoina tukkineet teitä ympäri Eurooppaa, kun maanviljelijät ovat osoittaneet mieltään muun muassa Espanjassa, Italiassa, Ranskassa, Belgiassa, Hollannissa ja Kreikassa.
Loppua mielenosoituksille ei näy, ja EU-vaaleissa protestiaalto voi näkyä laitaoikeiston kannatuslukemissa, arvioi Eurooppa-tutkimuksen erikoistutkija Kimmo Elo Turun yliopiston eduskuntatutkimuksen keskuksesta.
Protestien taustalla on sekä kansallisia että laajempia kysymyksiä. Yleisempiä syitä ovat muun muassa viljelijöiden toimeentulon vaikeutuminen, kustannusten nousu ja polttoaineiden korkea hinta sekä EU:n osalta muun muassa tyytymättömyys Euroopan vihreän kehityksen ohjelmaan.
Etenkin Puolassa viljelijöitä on hiertänyt myös epäreiluksi koettu kilpailuasetelma Ukrainasta tuotavien halvempien maataloustuotteiden kanssa. Puolalaismaanviljelijät ovat protestiksi muun muassa tukkineet Ukrainan rajalle johtavia teitä sekä repineet kahteen otteeseen ukrainalaisia viljakuormia auki. Eräässä mielenosoituksessa nähtiin myös Putin-myönteinen banderolli. Puolan ulkoministeriö pitääkin mahdollisena, että myös Venäjä olisi vaikuttanut protesteihin.
Muun muassa Espanjassa maanviljelijät ovat protestoineet myös tuotteiden matalia hintoja ja taloudellisen tuen puutetta. Kreikassa viljelijöitä on puolestaan turhauttanut se, kuinka hidasta jälleenrakentaminen on ollut viime syksynä tulvista kärsineellä Thessalian alueella, joka on Kreikan maatalouden keskus.
– Tämä on nykyään aika tyypillinen protesti, jossa kaksi tasoa sekoittuu, Elo kuvailee viimeaikaisia mielenosoituksia.
– Toisaalta EU:n tarve jollain tavalla uudistaa maatalouspolitiikkaa, mutta myös jäsenmaiden taloudellinen tilanne, joka osaltaan pakottaa myös kansalliset hallitukset tekemään erilaisia säästötoimia.
Helmikuun alussa maanviljelijät jättivät Brysseliin haisevan vastalauseen kippaamalla kasan lantaa EU-parlamentin edustalle.
EU on tehnyt maanviljelijöille jo joitain myönnytyksiä. Viime vuonna myönnettyä poikkeusta kesantosääntöihin pidennettiin ja suunnitelma puolittaa kasvinsuojeluaineiden käyttö vuosikymmenen loppuun mennessä vedettiin takaisin valmisteluun.
Elo ei kuitenkaan näe, että unioni pystyisi juurikaan perääntymään vihreän kehityksen ohjelman ydinkysymyksissä.
– Siinä avataan kyllä sellainen Pandoran lipas, jos yhdelle yhteiskunnan osa-alueelle annetaan pitkälle meneviä myönnytyksiä. Miten hallitaan se, etteivät seuraavat lähde vaatimaan samalla tavalla?
Silloin kysymykseksi jää hänen mukaansa, miten odotettavissa olevaa taloudellista haittaa kompensoidaan maanviljelijöille.
– Tähän täytyy löytää ratkaisu, ja se on todennäköisesti jonkinlainen ylimenomekanismi, Elo sanoo.
– Varmasti hankalin kysymys on se, miten se tehdään, koska rahaa menee tällä hetkellä niin moneen muuhunkin.
Kreikan parlamentin ulkopuolelle Ateenaan kokoontui tiistaina tuhansia maanviljelijöitä osoittamaan mieltään. Espanjassa sadoittain traktoreita suuntasi keskiviikkona maatalousministeriön luo Madridiin. Protesteja on nähty tällä viikolla myös Puolassa ja Ranskassa.
– Jos pitkälle meneviä myönnytyksiä ei tule eikä sopuun päästä, kyllä nämä varmasti tulevat jossain muodossa jatkumaan, Elo arvioi.
Europarlamenttivaalit käydään kesäkuun alussa. Elo ennakoi, että laitaoikeisto pyrkii niissä EU-kriittisyyden avulla kanavoimaan mielenosoitukset omaksi kannatuksekseen.
– Kaikki, mikä jollain tavalla pystytään yhdistämään joko kansallisen hallituksen tai EU:n ”epäonnistumiseen”, ruokkii laitaoikeiston kannatusta, hän sanoo.
– Mitä vähemmän vallanpitäjät pystyvät perustelemaan sitä, miksi muutoksia tarvitaan, ja mitä vähemmän he pystyvät tekemään konkreettisia toimia muutosten viemiseksi läpi ja toisaalta niiden vaikutusten pehmentämiseksi, sitä enemmän se tulee satamaan laitaoikeiston laariin.
Se, kuinka paljon maanviljelys ylipäätään näkyy vaaliteemoissa, riippuu luonnollisesti siitä, kuinka suuri merkitys maataloudella on kussakin jäsenmaassa.
– Esimerkiksi Puolassa ja muissa maatalousvaltaisissa maissa kysymys on taloudellisesti hyvin merkittävä.
Hän nostaa esiin myös Ranskan, joka on merkittävä maatalousmaa, mutta ruualla on siellä myös kulttuurinen arvo.
– Jos ranskalainen maatalous, juustot, viinit ja muut ovat yhtäkkiä liipaisimella, puhutaan ihan erilaisesta kulttuurisesta muutoksesta, ja sellaisen hyväksyminen on taas hankalampaa.
