Punajuurikahvia, vadelmateetä ja viherjauhetta – Yrttiasiantuntijan vinkeillä viitseliäs voi välttää kauppareissun
Pitäisi leipoa, mutta vaniljasokeri on lopussa. Kesäaikaan sinun ei välttämättä tarvitse rynnätä suoraa päätä kauppaan, vaan voit suunnata sen sijaan luontoon.
Olisiko lähistöllä niittyä tai ojanpiennarta, jossa kasvaa mesiangervoja? Poimi niiden kukkia ja hienonna ne taikinaan, neuvoo tietokirjailija Satu Hovi.
Teelusikallinen tai pari riittää, sillä mesiangervon kukkien vaniljainen maku on jopa vahvempi kuin oikean vaniljasokerin. Ja miksetpä ottaisi samalla talteen myös kasvin lehdet ja kuivattaisi ne viherjauheeksi talvea varten.
Pornaisissa asuva Satu Hovi on kouluttautunut luonnonyrttineuvojaksi ja yrttihoitajaksi sekä kirjoittanut aiheesta useita kirjoja. Uusimmassa Omavaraista-kirjassaan Hovi esittelee vaihtoehtoja kaupasta ostettaville ruoille ja juomille.
– Olen todennut, että luonnosta ja puutarhasta löytyy täysin kaupasta hankittujen mausteiden tai ruoka-aineiden veroisia tuotteita, hän kertoo.
Hovi esittelee kirjassaan korvauskeinoja erityisesti ulkomailta tuotaville ruoka-aineille, kun pippurille, currylle ja kaakaolle. Kun suosii niiden sijaan suomalaisia luonnonantimia, säästää sekä rahaa että luontoa.
Lisäksi kotimaiset luonnonyrtit monipuolistavat ruokavalion kasvivalikoimaa ja antavat ruoille uusia makuvivahteita.
– Kotimaamme yrteissä on valoisan kesämme vuoksi paljon aromeja. Ne ovat ravintoarvoltaan parempia kuin vastaavat viljellyt kasvit, Hovi muistuttaa.
Satoja neuvoja ja reseptejä sisältävä kirja on oikea aarreaitta niille, jotka haluavat edetä perinteisestä marjastuksesta ja sienestyksestä kohti omavaraisuuden seuraavaa tasoa.
Kirja lähtee tosin liikkeelle ehkä hieman liian radikaalista suunnasta: kahvinkorvikkeista. Hovi esittelee, kuinka esimerkiksi ruusunmarjan siemenistä, voikukan juurista tai punajuuresta voi valmistaa kahvin makuista happamankarvasta juomaa.
Hänen mukaansa punajuurta käytettiin Suomessa kahvinkorvikkeena jo 1800-luvulla. Viipaloituja juureksia haudutetaan ensin uunissa puolisen tuntia.
Sitten viipaleet murskataan, kuivataan ja jauhetaan. Jauhetta annostellaan juomaan 5–10 teelusikallista vesilitraa kohti.
Vasta-alkajalta onnistunee kohtuullisen helposti terveysintoilijoiden suosimien viherjauheiden valmistus.
Aamukahviaan hörppivä lukija ei kahvinkorvikkeista aivan vakuutu. Huomattavasti paremmalta kuulostaa vaikkapa vadelmanlehtitee tai maitohorsman kukista valmistettu mehu.
Hovin mukaan maitohorsman kukkien maku on mesisen makea ja niistä tehty mehu herkullista, kuin hyvää viiniä ilman alkoholia.
Maitohorsmasta kannattaa kukkia kerätessä ottaa talteen koko kasvi. Varren voi kypsentää parsan tavoin uunissa tai keittämällä ja lehdet käyttää salaattiin, Hovi vinkkaa.
Jopa maitohorsman tärkkelyspitoiset juuret voi hyödyntää vaikkapa leivonnassa jauhojen jatkeena. Kasvien juuria kerättäessä on kuitenkin muistettava, että se vaatii maanomistajan luvan.
Osa kirjan ohjeista tuntuu varsin työläiltä niillä saavutettuun hyötyyn ja säästöön nähden. Esimerkiksi kermaa on hierrettävä kauhalla puolen tunnin ajan, jotta voin saisi erottumaan kirnupiimästä.
Huomattavasti vaivattomampi tapa lisätä omavaraisuutta on erilaisten yrttien kerääminen salaatteihin. Hovin mukaan maukkaita salaateissa ovat muun muassa vuohenputken, voikukan ja siankärsämön lehdet.
Vasta-alkajalta onnistunee kohtuullisen helposti myös terveysintoilijoiden suosimien viherjauheiden valmistus. Esimerkiksi nokkosen, voikukan, koivun tai siankärsämön lehtiä kuivataan ohuina kerroksina huoneenlämmössä, alle 35-asteisen saunan lauteilla tai jääkaapin päällä.
Kuivatut lehdet hierretään siivilän tai kankaan läpi hienoksi jauheeksi. Jauhetta voi käyttää muun muassa viherjuomiin, puuroihin, keittoihin tai kastikkeisiin.
Lopuksi on paikallaan muutama varoituksen sana. Hovi muistuttaa, että kaikki yrtit eivät sovi kaikille. Jotkut niistä voivat aiheuttaa osalle ihmisistä esimerkiksi kosketusihottumaa tai siitepölyallergiaa.
Yrttien sisältämien aineiden pitoisuudet eivät ole vakio, ja jotkut aineet kertyvät elimistöön. Siksi saman luonnonyrtin jatkuva nauttiminen ei ole hyväksi.
Lisäksi on muistettava, että joillakin syötäväksi kelpaavilla kasveilla on samannäköinen, mutta myrkyllinen lähisukulainen. Väinönputki voi sekoittua tappavan vaaralliseen myrkkykeisoon ja peltokorte suokortteeseen.
– Tuntemattomia kasveja ei kerätä. Vain ne yksilöt poimitaan, jotka tunnistetaan 100 prosentin varmuudella, 98 prosenttia ei riitä, Hovi painottaa.
Satu Hovi: Omavaraista. Luonnonantimet hyötykäyttöön kotona ja keittiössä. Kirjapaja, 228 s.
Juttu on ilmestynyt alun perin Suomenmaan aikakauslehdessä.