Vuosi sitten Ukrainan suurlähetystön Helsingissä valtasi kauhu – ja sitten alettiin tehdä töitä
Suurlähettiläs Olga Dibrova sytyttää pöydälle kaksi Ukrainan väreillä ja rauhanmerkeillä koristeltua kynttilää. Ne ovat lahja helsinkiläiseltä koululaiselta, joka myi itse tekemiään kynttilöitä ukrainalaisten tukemiseksi.
Helsingin Kulosaaren lähetystörakennuksen ulkopuolella on kaunis talvipäivä. Haastattelun kanssa samalla kellonlyömällä on alkamassa myös Venäjän presidentin Vladimir Putinin puhe.
Suurlähettilään mukaan ne puheet kyllä tiedetään, eikä hänellä ole tarvetta siirtyä television ääreen edes viran puolesta.
– Vaikka taistelu vielä jatkuu, minusta Ukraina on jo puolustanut oikeuttaan noudattaa omaa suunnitelmaansa. Joten emme anna Putinin sekoittaa tätäkään suunnitelmaa (haastattelua), hyväntuulinen Dibrova sanoo.
Vuosi sitten 24. helmikuuta Ukrainan Helsingin-suurlähetystössä, jonka arkkitehtuuri kielii vahvasti entisestä isännästä DDR:stä, elettiin hektisissä ja epäuskoisissa tunnelmissa. Dibrovan mukaan kaikki työntekijät olivat paikalla viimeistään aamuviideltä.
– Kauhu, hän tiivistää aamuyön tunnelman tuolloin.
Viestit sukulaisilta kertoivat Venäjän hyökkäävän laajalla rintamalla monesta ilmansuunnasta. Yhteys valtionjohtoon Kiovassa oli aluksi poikki.
Huolestuttavista tiedoista huolimatta lähetystössä ei Dibrovan mukaan ollut ketään, jonka mielestä olisi pitänyt tehdä jotain muuta kuin taistella ja puolustautua.
Tapahtunutta ei ehditty jäädä kauhistelemaan, sillä työtä riitti. Dibrova alkoi viritellä yhteyksiä Suomen valtionjohtoon. Tapaaminen presidentti Sauli Niinistön kanssa järjestyi heti seuraavaksi päiväksi.
– Se oli vahva viesti tuesta, Dibrova muistelee tyytyväisenä.
Hän naurahtaa kieltävästi kysymykseen, onko suurlähettiläs voinut pitää ollenkaan lomaa.
– (Vapaita) viikonloppujakaan ei ole juuri ollut, hän lisää.
Lepo olisi siis tarpeen, mutta edellytykset sodan päättymiselle ovat selkeät: Venäjän vetäytyminen Ukrainasta ja sotaan syyllistyneiden saaminen oikeuden eteen. Sitä ennen tarvitaan lisää aseita.
Dibrovan mukaan tässä kaikessa ei ole perimmiltään kyse sodasta, vaan kestävän ja pysyvän rauhan rakentamisesta.
– Minun työni täällä on rauhantyötä, vaikka olenkin jo oppinut kaikki aseiden mallit, joita tarvitsemme, Dibrova sanoo.
Suomalaisten auttamishalua Dibrova kiittelee vuolaasti. Pelätty sotaväsymys ja tuen hiipuminen eivät ole hänen mukaansa suomalaisiin iskeneet.
– Ei ollenkaan. Minusta tuntuu, että nyt on jopa enemmän halua auttaa, Dibrova sanoo.
Dibrova on kotoisin Kryvyi Rihin kaupungista, jonka kuuluisin vesa on lähes samanikäinen presidentti Volodymyr Zelenskyi.
– Minun ja Zelenskyin synnyinkotien välimatka oli noin 30 kilometriä, Dibrova naurahtaa.
Etäisyys ei ole mahdoton Kryvyi Rihissä, joka on venynyt rautamalmiesiintymän päällä peräti 120 kilometrin pituiseksi kaupungiksi.
Zelenskyiin Dibrova tutustui myöhemmin, kun synnyinkaupungin poika nousi presidentiksi toukokuussa 2019. Dibrova työskenteli tuolloin protokollapäällikkönä Ukrainan ulkoministeriössä ja sai vastuulleen virkaanastujaisjuhlallisuudet.
Oliko koomikkona tunnetulla näyttelijällä villejä ideoita perinteitä kunnioittavan virkamiehistön kauhuksi?
– Pikemminkin minulla oli joitakin toteutumattomia ideoita, joihin sain tukea häneltä ja joille hän oli hyvin avoin, Dibrova naurahtaa.