"Varjele meitä sodalta, rutolta ja ympäristöministeriöltä"– eduskunta hyväksyi uuden ministeriön perustamisen 40 vuotta sitten
Suomalainen ympäristöhallinto otti merkittävän kehitysaskeleen tasan 40 vuotta sitten, kun eduskunta hyväksyi lainsäädännöllisen pohjan ympäristöministeriölle.
Lokakuussa 1983 toimintansa aloittaneen ministeriön perustamisesta väännettiin aikanaan pitkään ja sitä myös vastustettiin kiivaasti. Oman ministeriön perustamisen luonnonsuojelun hallinnonalalle nosti ensimmäisen kerran esiin Suomen luonnonsuojeluliitto vuonna 1970.
Hallituksen esitys ympäristöministeriön perustamisesta annettiin eduskunnalle vuoden 1982 syyskuussa. Marraskuussa suuren salin käsittelyssä perustuslakivaliokunnan ehdotus laaja-alaisesta ministeriöstä voitti äänestyksen äänin 124-51.
Enemmistöön kuuluivat kokoomuksen, SDP:n ja SKDL:n eduskuntaryhmät kokonaisuudessaan sekä neljä keskustaryhmän liberaaliedustajaa.
Vähemmistöön jäivät Keskustapuolueen, Ruotsalaisen kansanpuolueen ja Suomen maaseudun puolueen edustajat sekä Kristillisen liiton eduskuntaryhmän enemmistö. Lopullisesti lait hyväksyttiin kolmannessa käsittelyssä 30. marraskuuta 1982.
Ympäristöministeriön syntyhistoria on monivaiheinen ja pitkä. Etenkin maa- ja metsätalousministeriö ja sisäasiainministeriö kiistelivät ympäristöhallinnon uudistamisesta ja sijoittamisesta koko 1970-luvun ajan.
Ympäristöhallinnon keskittämistä vastustivat myös esimerkiksi MTK ja teollisuus. Jyrkimmän lausunnon antoi Kuopion lääninhallitus, joka lopetti kannanottonsa sanakääntein: ”Varjele meitä sodalta, rutolta ja ympäristöministeriöltä.”
1970-luvun loppupuolella ympäristöministeriö hanke oli edennyt hitaasti muun muassa siksi, että hallitukset ja ympäristöasioita käsittelevät ministerit vaihtuivat melko usein.
Kalevi Sorsan II hallituksen aikana 1977–1979 ympäristönsuojeluasiat kuuluivat aluksi opetusministerin ja tämän jälkeen kauppa- ja teollisuusministerin tehtäviin. Ympäristöhallinnon uudistamista jatkettiin kuitenkin työryhmäpohjalta uuden ministeriön perustamiseen tähdäten. Toukokuussa 1979 nimitetty Mauno Koiviston II hallitus jatkoi samoilla linjoilla. Ensimmäistä kertaa kaikkien ministeriöiden ympäristöasioita käsitteli myös yksi ja sama ministeri, Johannes Koikkalainen.
Toukokuussa 1981 Kalevi Sorsan III hallitus antoi eduskunnalle ympäristöministeriön perustamista koskevan, kolme vaihtoehtoista toteutustapaa sisältävän tiedonannon. Ympäristöministeriöön sijoitettavista asioista teetettiin parlamentaarinen selvitys.
Suomen ensimmäiseksi ympäristöministeriksi siirtyi sisäministerin paikalta SDP:n Matti Ahde (1945–2019), joka hoiti tehtävää myöhemminkin tunnustusta saaneella tavalla.
Ahde sai ministerinä aikaan paljon koskiensuojelulaista lähtien, ja monet pitävät häntä yhä maan parhaana ympäristöministerinä. Hyvänä tukenaan Ahteella oli kansliapäällikkönään tehokas ympäristöpykälien laatija Lauri Tarasti. Asiantuntijaneuvoja Ahde sai varsinkin Suomen luonnonsuojeluliiton pitkäaikaiselta puheenjohtajalta Rauno Ruuhijärveltä (1930–2022).
Uutta ympäristöministeriötä kohtaan tunnettiin aluksi paljon epäluuloja ja ministeriö sai niskaansa syytöksiä maaseudun autioittamisesta, virkamiesten kapasiteetin puutteesta, asioiden ruuhkauttamisesta ja täsmentämättömistä ympäristönsuojeluvaatimuksista.
Luottamusta herättävän yhteistyöverkon luominen vei Ahteelta ja hänen ministeriöltään oman aikansa, mutta sen myötä ympäristöhallinnosta tuli lopulta “hovikelpoinen”.
Lähteenä mm. ympäristöministeriön 20-vuotisjuhlajulkaisu Ympäristöministeriö 1983-2003