Eutanasiakeskustelusta parempaan saattohoitoon
Eutanasia on periaatetasolla hyvä mahdollisuus vapauttaa ihminen elämän loppuvaiheen äärimmäisestä kivusta ja kärsimyksestä.
Sitä osoittaa kansalaisaloitteen menestys ja yleisen mielipiteen vahva tuki gallupeissa. Myös kansanedustajien enemmistö kannattaa eutanasiaa vaalikonevastausten perusteella.
Käytännössä asia on mutkikkaampi. Hollannin ja Belgian vapaamielinen kuolinapulainsäädäntö on johtanut eutanasian liukumiseen pitkälle alkuperäisestä tarkoituksesta. Eutanasiasta on tullut ratkaisu moneen muuhunkin ongelmaan kuin äärimmäisen kuolinkärsimyksen välttämiseen.
On myös vaara, että eutanasiasta tulee ilman että sitä kukaan tarkoittaa hyvän saattohoidon korvike.
Tiukan eettinen eutanasia voi olla jossain tulevaisuudessa varteenotettava mahdollisuus, mutta tämän päivän keskustelu voi parhaassa tapauksessa johtaa saattohoidon merkittävään parantumiseen.
Lääketieteellisiä keinoja ja osaamista hyvään saattohoitoon on jo olemassa. Kysymys on kipujen torjumisesta mutta myös muusta. Yleisesti tunnettu malliyksikkö on Terhokoti Helsingissä.
Vastaavia hoitopaikkoja on muutamissa kaupunkikeskuksissa, mutta valtaosa maasta on saattohoidon kehitysaluetta, oikeammin sanottuna autiomaata.
Lohdullista on, että hyvää saattohoitoa voidaan tarjota myös yleisessä terveydenhoitojärjestelmässä, mutta vaje on joka tapauksessa suuri. Alueellinen epätasa-arvo on tässäkin asiassa huutava.
Saattohoito on nostettava priorisoinnin kärkeen.
Terveyden- ja sairaanhoidossa törmätään yhä enemmän priorisointihaasteisiin. Uusimmat hoito- ja lääkintäinnovaatiot kehittyvät ja samalla kallistuvat vauhdilla. Budjettiraameissa joudutaan tekemään vaikeita valintoja.
Saattohoito on nostettava priorisoinnin kärkeen, ja hoidon järjestämisessä pitää olla vahva alueellisen tasa-arvon tavoite.
Siinä on haastetta uudelle sotejärjestelmälle.