Mikä todellisuus laitetaan?

Blogi

Täällä eduskunnassa on oppinut, että on kaksi todellisuutta. Siis ainakin kaksi, mutta aloitetaan nyt näistä. Ja vedän vähän mutkat suoriksi jatkossa, mutta koettakaa kestää.

On se todellinen todellisuus, jossa me kaikki oikeasti elämme ja sitten on poliittinen todellisuus, jossa meistä poliitikoista jokainen kuvittelee elävänsä. 

Jälkimmäisessä ajavina voimina ovat usein pelko ja odotus seuraavista vaaleista. Ei aina tietoisesti, mutta usein tiedostamattomina ajureina. 

Usein taustalla on myös aidosti vahva arvopohja tai ideologia, jonka oletetaan olevan mahdollista toteutua myös reaalimaailmassa. Toki unohtamatta perisuomalaista pyrkyryyttä kaiken tämän päälle.

Varsin usein nämä kaksi todellisuutta on kutakuinkin mahdotonta yhdistää. Tämä johtuu siitä, että todellisia todellisuuksia, joissa me kaikki joudumme ja saamme elää, on vain yksi. Poliittisia todellisuuksia on yhtä monta kuin meitä poliitikkoja.

Ongelmaksi poliitikon poliittinen todellisuus muodostuu silloin, jos sillä ei ole todellisen todellisuuden kanssa juuri mitään tekemistä, mutta kansalaiset valitsevat sen todellisen todellisuuden sijaan.

Usein kansalainen, minäkin, valitsisin mieluusti sellaisen vaihtoehdon, jossa kaikki on paremmin. Ja tässä kohtaa aukeaakin sitten Pandoran lipas lopullisesti, jos alamme pohtia, mikä on kenenkin mielestä paremmin. 

Poliittisessa todellisuudessa ostetaan usein myös se ajatus, jossa toisella asiat ovat pahemmin kuin minulla. On poliittisia liikkeitä, joita ohjaa asioiden vastustaminen enemmän kuin niiden puolustaminen.

Haluamme mieluummin valita sellaisen poliittisen todellisuuden, jossa sähkö ja ruoka ovat aina halpaa, mutta niiden tuottamista vastustetaan, ilmastonmuutosta ei ole, maahanmuutto kieltämällä Suomen ongelmat lakkaavat olemasta tai turpeen käyttö ratkaisee kaikki energiaongelmat ja, mikä parasta velatkin ovat saatavia.

Ja listaa voi jatkaa vaikkapa keskittämispoliittisessa todellisuudessa tai aluepolitiikan kieltävässä todellisuudessa elävistä. Puhumattakaan kepuvihassa kieriskelevien poliittisesta todellisuudesta, jossa kaikki on paremmin, jos meitä ei olisi. 

Tosin paradoksi tässä on se, että osa poliittisista todellisuuksista saa lähes kaiken polttoaineensa jonkin asian vastustamisesta, jolloin sen asian katoamisen myötä myös tämä polttoaine pääsisi loppumaan. 

Toki olemme mestareita löytämään aina uusia vihan ja vastustamisen kohteita.

Kohta kolme vuotta tätä poliittista todellisuutta nähneenä on kuitenkin sanottava, ettei se palvele todellista todellisuutta eli meidän kaikkien parasta parhaalla mahdollisella tavalla. 

Kaikilta politiikan ja ideologioiden osa-alueilta löytyy joku meistä kansanedustajista, joka kuvittelee, että minun valitsemani poliittinen todellisuus voisi olla totta.

Vaikka harva enää jaksaa tänne saakka lukea, otetaan esimerkki elävästä elämästä. 

Esimerkkinä voi toimia vaikkapa se, miten turvetta pystytään parhaalla tavalla hyödyntämään Suomessa ja se, missä todellisuudessa elämme. Jälkimmäistä pystymme muuttamaan omin päätöksin Suomessa varsin vähän, mutta sitä työtä pitää tehdä, jotta edellinen toteutuisi. 

Edellisestä puhuvat ovat usein oman poliittisen todellisuutensa vankeja. Kaikki vallitsevassa todellisuudessa elävät tietävät, että turvetta tarvitaan erityisesti kasvualustoihin ja kotieläinten kuivikkeina. Sitä tarvitaan myös turvaamaan lämmön saanti silloin, kun muita energiamuotoja ei ole riittävästi tarjolla.

Poliittisesta todellisuudesta esimerkkinä toimii se, mitä ennen edellisiä vaaleja joissain piireissä luvattiin turpeen osalta. Se ei ole toteutunut eikä muuttanut todellista todellisuutta millään tavoin.

Edustuksellinen demokratia on erinomainen järjestelmä. Kohta kolme vuotta tätä poliittista todellisuutta nähneenä on kuitenkin sanottava, ettei se palvele todellista todellisuutta eli meidän kaikkien parasta parhaalla mahdollisella tavalla. 

Toki parempaakaan järjestelmää ei taida olla, mutta huonommista löytyy esimerkkejä jokaiselta mantereelta ja aivan liikaa. 

Ja, kuten eräs media-alan ammattilainen totesi, jospa kaikki löytäisimme edes riittävästi jaetun todellisuuden.