Lukijalta: Kaupan valta on oikea ongelma, mutta kriisituki ei ole väärä lääke
Turun yliopiston tulevaisuuden tutkimuskeskuksen tutkimusjohtaja Tuomas Kuhmonen kirjoitti Facebookissa, ettei maataloudelle pidä antaa senttiäkään lisätukea. Perusteena on se, että raha päätyy joka tapauksessa keskittyneelle ruokakaupalle.
Ongelmasta olen hänen kanssaan samaa mieltä. Lopputulemasta en.
Kaksi ketjua hallitsee yli 80 prosenttia Suomen ruokakaupasta. Viljelijän kulut tulevat maailmanmarkkinoilta, mutta hinnasta hän neuvottelee tilanteessa, jossa ostajia on käytännössä kaksi.
Jokainen yrittäjä tietää, millainen neuvottelu se on. Aloitin itse yrittäjänä 16-vuotiaana isäni kanssa leipomossa, ja pienin osapuoli siinä ketjussa oltiin jo silloin.
Tämä pitää uskaltaa sanoa ääneen myös keskustassa. Siitä ei kuitenkaan seuraa, että kriisituki olisi turha.
Keskustan esitys ei ollut yleistä lisärahaa maatalouteen. Se oli määräaikainen ohjelma, jossa maatalous vapautettaisiin kiinteistöverosta ja polttoaineen ja lannoitteiden hinnannousua kompensoitaisiin.
Tuen muodolla on tässä iso merkitys. Kun tuki maksetaan jokaisesta tuotetusta kilosta, ostaja tietää sen ja ottaa sen huomioon hinnassa. Kiinteistöverohelpotus ei näy hyllyssä eikä sopimusneuvottelussa.
Ruotsi teki 149 miljoonan euron ohjelman juuri polttoaine- ja lannoitekuluihin. Jos me emme tee mitään, suomalainen tila kilpailee ruotsalaisen kanssa eri lähtöviivalta.
Rakenteet pitää silti korjata, ja siihen menee vuosia. Elintarvikemarkkinavaltuutettu tarvitsee oikeat valtuudet, ei pelkkää oikeutta selvittää asioita jälkikäteen.
Yrityskauppojen valvonta ja määräävän markkina-aseman raja pitää käydä läpi sitä todellisuutta vasten, jossa yhdellä toimijalla on puolet markkinasta. Tuottajaorganisaatioiden asemaa on vahvistettava, jotta viljelijä ei istu neuvottelupöydässä yksin.
Yksi asia on kokonaan omissa käsissämme. Kunnat ja hyvinvointialueet ostavat ruokaa sadoilla miljoonilla euroilla vuodessa, ja siinä julkinen valta päättää itse, maksetaanko kotimaiselle tuottajalle kunnollinen hinta.
Olen mukana näissä päätöksissä Nurmijärvellä ja Keusotessa, enkä voi vaatia kaupalta sitä, mitä emme omissa hankinnoissamme tee.
Aikataulu on tässä koko kysymys. Markkinasääntöjen korjaaminen kestää vuosia, mutta tilan talous ei odota niin kauan.
Tekisin molemmat. Maksaisin kriisituen nyt ja aloittaisin sääntöjen korjaamisen samalla. Se jälkimmäinen on hidasta työtä eikä siitä saa otsikoita, mutta ilman sitä käymme neljän vuoden päästä täsmälleen tätä samaa keskustelua.
Matti Korkiakoski
Keskustan Uudenmaan piirin puheenjohtaja, eduskuntavaaliehdokas
Tällä palstalla Suomenmaan lukijat voivat käydä avointa keskustelua mieltään askarruttavista ajankohtaisista aiheista. Toimituksella on oikeus editoida kirjoituksia. Voit jättää kirjoituksen osoitteessa: https://www.suomenmaa.fi/kategoria/mielipide/