Yllätysnimi nousi esiin presidenttikisassa – Ja hän meni myös läpi puoluetoverin harmiksi
Se oli yllätys. Maalaisliiton Lauri Kristian Relanderista ei varsinaisesti oltu kaavailtu presidenttiä, kun Suomessa äänestettiin valtionpäämiehestä helmikuussa 1925.
Presidentti valittiin tuolloin ensimmäistä kertaa valitsijamies-menettelyllä.
Suomen ensimmäinen tasavallan presidentti K. J. Ståhlberg oli kieltäytynyt jatkokaudesta. Maalaisliitto valitsi oman ehdokkaansa varsinaiseen presidentinvaaliin vasta valitsijamiesvaalin jälkeen.
Puolueen kovat nimet Kyösti Kallio, Santeri Alkio ja E. Y. Pehkonen kieltäytyivät yksi toisensa jälkeen ehdokkuudesta.
Kallio jopa vastusti maalaisliiton oman ehdokkaan asettamista. Hän halusi presidentiksi edistyspuolueen Risto Rytin.
SIINÄ vaiheessa maalaisliiton karjalaissiipi nosti esiin Relanderin nimen. Ehdotusta voi pitää yllättävänä, sillä Relander oli valtakunnan tasolla sangen tuntematon eikä hänellä ollut merkittävää poliittista taustaa. Nuorikin hän oli: vain 41-vuotias.
Siitä huolimatta maalaisliitto päätti Kallion tahdon vastaisesti asettaa Relanderin ehdokkaakseen. Valinta ehdokkaasta tehtiin päivää ennen presidentinvaalia.
Varsinainen presidentinvaali järjestettiin 16. helmikuuta vuonna 1925. Vaali ratkesi kolmannella kierroksella, kun Relander peittosi Rytin äänin 172–109.
Relander sai oman puolueensa lisäksi tukea etenkin kokoomuksesta ja ruotsalaisesta kansanpuolueesta.
Relander edusti maalaisliiton oikeaa laitaa. Se sopi kokoomukselle. RKP:läisiä taas miellytti Relanderin maltillinen suhtautuminen yhteen ajan kiihkeään poliittiseen aiheeseen eli kielikysymykseen. Relanderin vaimo Signe oli suomenruotsalainen, mikä osaltaan vaikutti Relanderin näkemyksiin.
Relanderin valinnasta itsenäisen Suomen toiseksi presidentiksi on kulunut nyt tasan sata vuotta.
Relander oli syntynyt vuonna 1883 Laatokan Karjalassa sijaitsevassa Kurkijoen kunnassa. Hänen isänsä oli agronomi Evald Relander ja äiti rovastintytär Gertud Maria Relander (os. Olson).
Relanderilla oli myös veli ja siskopuoli.
Oikealta nimeltään Lauri Relander oli Lars, mutta kouluvuosina hänen nimekseen vakiintui suomalainen versio Lauri.
Ylioppilaaksi Relander kirjoitti vuonna 1901, sen jälkeen hän opiskeli agronomiksi. Tohtoriksi hän väitteli vuonna 1914. Väitöskirjan aihe oli siementen itävyys.
Naimisiin Relander meni lihakauppiaan tytär Signe Östermanin kanssa vuonna 1906. Pariskunta sai kaksi lasta.
Maalaisliiton kansanedustajaksi Relander nousi vuonna 1910. Eduskunnan puhemiehenä hän toimi 1919–1920. Presidentiksi Relander nousi Viipurin läänin maaherran tehtävistä, joita hän oli hoitanut vuodesta 1920 lähtien.
PRESIDENTTINÄ Relander kohtasi paljon arvostelua. Häntä pidettiin heikkona ja kokemattomana. Hänen edeltäjänsä Ståhlberg ei juuri antanut tukea seuraajalleen.
Relanderin ja Kyösti Kallion huonot suhteet näkyivät maalaisliiton sisällä koko presidenttikauden ajan.
Presidenttikaudellaan Relander sai pilkkanimet Reissu-Lasse ja turistipresidentti. Edeltäjä Ståhlberg ei ollut tehnyt presidenttinä yhtään valtiovierailua. Relander korjasi tilanteen tekemällä kaikkiaan viisi ulkomaanmatkaa: Ruotsiin, Norjaan, Tanskaan, Viroon ja Latviaan.
Vaikka ulkomaanmatkoja ei tuolloin osattu arvostaa, jälkikäteen ne on nähty merkittäviksi nuoren tasavallan ulkosuhteiden rakentamisen vaiheeksi.
Suomeen tehtiin Relanderin kaudella myös vastavierailuja kyseisistä maista. Relanderia on kuvailtu kielitaitoiseksi ja puheliaaksi mieheksi, jonka seurassa ihmiset viihtyivät.
RELANDERIN uran suuri epäonnistuminen kiteytyy yhteen kättelyyn Helsingin Senaatintorin portailla kesällä 1930.
Helsingissä järjestettiin silloin äärioikeistolaisen Lapuan liikkeen talonpoikaismarssi. Relander seurasi marssia Senaatintorin portailla yhdessä G.G.E. Mannerheimin kanssa.
Marssin lopuksi Relander kätteli Lapuan liikkeen johtajaa Vihtori Kosolaa. Tapaus nostatti voimakasta arvostelua. Presidenttä moitittiin äärioikeiston myötäilystä ja kättelyn sanottiin olevan esimerkkitapaus Relanderin harkintakyvyn puutteesta.
Kesällä 1930 Relander myötävaikutti Kallion III hallituksen eroamiseen Lapuan liikkeen aiheuttaman poliittisen kuohunnan keskellä. Tilalle valittiin jo eläkkeelle siirtyneen P.E. Svinhufvudin vetämä hallitus.
Relander myös vahvisti Lapuan liikkeen vaatimat niin sanotut kommunistilait, joilla rajoitettiin merkittävästi kommunistien toimintaa Suomessa.
Se kaikki oli liikaa. Maalaisliitto ei asettanut Relanderia puolueen ehdokkaaksi vuoden 1931 vaaleihin, vaikka Relander olisi itse halunnut jatkokaudelle.
Maalaisliiton ehdokkaaksi valittiin Kallio. Sivuun jäämisestään suivaantunut Relander vaikutti taustalla siihen, ettei oman puolueen Kallio tullut vielä tuolloin valituksi presidentiksi. Kallion aika presidenttinä tuli myöhemmin: hän toimi tehtävässä 1937–1940.
RELANDER palasi kotiseudulleen Viipurin lähelle presidentin tehtäviensä jälkeen. Hän toimi Suomen Maalaisten Paloapuyhdistyksen toimitusjohtajana kuolemaansa saakka.
Relander kuoli helmikuun 9. päivänä vuonna 1942 sydäninfarktiin. Hänet on haudattu Helsingin Hietaniemeen.
Tämä artikkeli on julkaistu aiemmin vuonna 2023. Suomenmaa julkaisee sen uudestaan, kun Lauri Relanderin valinnasta itsenäisen Suomen toiseksi presidentiksi on kulunut tasan sata vuotta.