Yksipä mies Kurikasta – Juha Miedosta julkaistiin jo kolmas elämäkerta

Juha Mieto on lähtenyt siltä seisomalta mukaan, kun Suomessa on järjestetty MM- tai muun tason kisat suopainissa, löylynlyönnissä, heinänseivästyksessä, perunannostossa, puuklapien teossa, puujalkakävelyssä tai puukonpotkussa.

Juha Mieto, kummasta on enemmän kyse, hillittömästä kilpailuvietistä vai huikeasta esiintymishalusta, sellaisesta kuin laulajilla ja näyttelijöillä?

– Luovaa hulluutta se on. En tunnista itsessäni esiintymishalua, mutta kilpailuviettini on kyllä hurjanlainen, Mieto sanoo kirjakaupan tilassa Helsingin ytimessä.

Mieto saapui Helsinkiin julkistamaan hänestä tehtyä jo kolmatta elämäkertaa, nyt nimellä Mieto (tekijänä Hellevi Pouta, Karisto).

Mitään erityisen uutta tuorein Mieto-kirja ei tästä Kurikan-jätistä tuo esiin, mutta tekstistä voi aistia jämerän miehen vankan kansansuosion, jota moni kauppaliike ja mainostaja on alati hyödyntänyt.

Mieto on todennut häntä hämmästyttävän, että ihmiset tarvitsevat niin paljon neuvoja elämäänsä. Onko talonpoikaisjärki kadonnut kansastamme, Juha Mieto?

– On. Oman itsensä tunteminen on kaikkein tärkeintä. Vastaus on usein meissä itsessämme, Mieto sanoo kirjaröykkiön keskellä.

Kirjassa kerrotaan Miedon vahvasta intuitiosta. Hän on elämänsä ratkaisuvaiheissa nähnyt silmiensä edessä vahvan pysäytyskuvan tulevasta. Hän on luottanut intuitioonsa niin vahvasti, että muun muassa luopui lähes 20 vuoden urasta Kurikan kunnan palveluksessa.

Marraskuussa 70 vuotta täyttävä Mieto on pesunkestävä urheilumies. Hän hiihti itselleen, Suomelle ja Kurikalle kaikkiaan yhdeksän arvokisamitalia, niistä viisi olympialaisissa ja neljä MM-kisoissa.

Mitaleista muistettavin, Innsbruckin olympialaisten viestikullan kanssa, on Lake Placidin olympialaisten sadasosasekunnin tappio Ruotsin Thomas Wassbergille 15 kilometrin hiihdossa. Tuo ei suinkaan ole ollut ainut kerta, kun miestä on koeteltu.

– Olen järkeillyt siten, että taakkaa ei kenellekään anneta enemmän kuin kukin jaksaa kantaa. Ehkä minulla on katsottu olevan hartioita ja kaikkea niin paljon, etten lyyhisty, Mieto sanoo.

Mietoa koeteltiin raskaalla kädellä etenkin silloin, kun hän menetti vaimonsa ja sielunkumppaninsa Minna Miedon tapaninpäivänä 1996.

Juha Miedon isänisä Iisakki Mieto ummisti lopullisesti silmänsä sen jälkeen, kun Juha koki sadasosatappion Sapporon olympiakisoissa vuonna 1972.

Vanhainkodissa pyörätuolissa istunut Iisakki Mieto ehti nähdä Juha Miedon maaliintulon 15 kilometrillä ja sanoa viime sanoikseen, että olipa pojanpojan olympiamitali lähellä. Tuolloin Juha Mieto jäi mitalista kuusi sadasosaa.

Kurikan ja Kurikan Ryhdin miestä ei ole saatu kotoaan muuttamaan, mutta retkeillyt hän on esimerkiksi Norjassa.

– Norjassa minusta tykätään. Siihen vaikuttaa varmaan myös se, että minulla on kuusi voittoa Kollenilta, Kurikan jätti virnistää muhkean partansa välistä.

Uutuuskirjan mukaan Norja on Miedolle mieleen monin tavoin. Mieto toteaa kirjassa, että missään muualla ei ole niin hyviä hotelliaamiaisia kuin Norjassa.

– Työ, ruoka ja nukkuminen. Nuo asiat pitävät ihmisen koossa, sanoo Mieto.