Yhä useampi Euroopan johtaja varoittelee sodan uhasta – Tutkija IS:lle: Tässä syy
Valtiojohtajien lisääntynyt puhe suursodan uhkasta kertoo tarpeesta valmistella eurooppalaisia vääjäämättä kasvaviin puolustusmenoihin, arvioi Ulkopoliittisen instituutin tutkija Minna Ålander Ilta-Sanomille.
Monet länsimaiden valtiojohtajat ja sotilasasiantuntijat ovat viime aikoina varoittaneet sodan laajentumisesta. Muun muassa Norjan puolustusvoimien komentaja Eirik Kristoffersen sanoi hiljattain, että maalla on 1–3 vuotta aikaa valmistautua Venäjän uhkaa vastaan.
Ålanderin mukaan suursodan mahdollisuudesta on puhuttu viime aikoina järein sanankääntein etenkin Ruotsissa ja Saksassa. Tutkijan mukaan syy on se, että maissa on katkennut pitkä ajattelun perinne siitä, että sodan uhka on epätodennäköinen.
– Kansalaisille on perusteltava, miksi tarvitaan isompia puolustusinvestointeja kuin mitä edeltävinä vuosikymmeninä. Molemmat näistä maista joutuvat nyt tekemään isoja uudistuksia asevoimissaan ja varautumisessaan. Ulostuloissa käytetään jopa provokatiivista retoriikkaa, Ålander sanoo IS:lle.
Tutkijan mukaan myös Norjassa on alettu katsoa puolustussuunnittelua uusin silmin Suomen ja Ruotsin Nato-prosessin myötä.
Ålanderin mukaan Suomessa perinne on hieman erilainen. Täällä on pitkään ajateltu, että pahimpaan pitää aina varautua.
Vaikka suurinta valtiollista uhkaa Suomessa ei ole tavattu isoon ääneen nimetä, varautuminen on silti vaikuttanut taustalla.
– Suomessa on aina hiljaisesti tiedostettu uhat ja mitä ne ovat, Ålander sanoo.
Suomalaisille on hänen mukaansa tuttua esimerkiksi puhe kodin hätävarasta. Suomessa on myös kehitetty puolustusvoimia vuosikymmenten ajan ilman riippuvaisuutta Natosta.
Baltiassa turvallisuushuolia on pidetty hyvin näyttävästi esillä. Esimerkiksi Virossa on korostettu Venäjän aiheuttamaa uhkaa jo pitkään toisinaan hyvin räväköinkin sanankääntein.
– Baltialla on aina ollut julkisdiplomaattinen strategia, että ne pitävät julkisessa keskustelussa esillä maidensa turvallisuushuolia ja näkemyksiä turvallisuustilanteesta. Ne ovat pieniä maita, joilla ei suljettujen ovien takana ole paljon valtaa, Ålander pohtii.